Pääkirjoitus 10.12.1997:
Metalli ja rakennusala avasivat
- paperi Tupon kysymysmerkki

Valtiovallan ja työmarkkinain keskusjärjestöjen raamittama tulopoliittinen ratkaisu on saanut ensimmäiset liittokohtaiset sovellukset. Päänavaajiksi ehättivät talonrakennus ja metalli, joiden neuvottelemat työehtosopimukset koskevat kaikkiaan 140 000 työntekijää.

SAK:lainen Metallityöväen liitto on maan suurin teollisuus- ja merkittävä vientiliitto. Siksi nyt aikaansaatua raskaan metallin sopimusta voi pitää tärkeänä viestinä muille järjestöille, joiden on määrä viimeistään huomenna päättää, liittyvätkö ne tupoon vai ei.

Rakennusliitossa tes-neuvottelujen tulos alistetaan vielä jäsenäänestykseen. Sen läpimenoa tuskin mikään uhkaa. Myös Metallin liittotoimikunnan odotetaan hyväksyvän oman alansa neuvottelutuloksen suuremmitta napinoitta.

Sitä isompi kysymysmerkki on edelleen Paperiliitto. Se on suhtautunut alusta asti keskitettyyn tuloratkaisuun SAK:n liitoista nihkeimmin.

Käsikassarana paperimiehillä on kiista vuokratyövoiman ja liiton ulkopuolisen työvoiman käytöstä paperitehtaissa. Näistä alan erityisongelmista on käyty neuvotteluja työnantajien kanssa koko syystalvi. Palkansaajapuoli on uhannut hylätä tupo-raamin, ellei neuvotteluissa päästä sitä tyydyttävään ratkaisuun.

Vahvaa vientialaa edustava Paperiliitto on jälleen kerran temppelin harjalla. Jos se jättäytyy tulosopimuksesta, koko rakennelma on suuressa vaarassa kaatua. AKT:n kaltaisten pienten, jos kohta ärhäkkäiden ryhmien mahdollinen pois jääminen on kokonaisuudelle huomattavasti vähäisempi riski.

Paperiliiton johto harjoittaa edunvalvontaa kohtuuttoman kovin panoksin. Se, että ulkopuolisen työvoiman käytöstä on tehty kynnyskysymys, haiskahtaa ikävästi kiristykseltä. Toisaalta tuposta irrottautumalla mahtiliitto voi laskea puristavansa yleistä linjaa korkeammat palkankorotukset. Kävi siis niin tai näin, paperin väellä on omasta katsannostaan pullat hyvin uunissa.

Ei ole ihme, jos SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen on huolissaan tuloratkaisun koossa pysymisestä. Hän on panostanut sekä keskusjärjestön että henkilökohtaisen arvovaltansa hankkeen puolesta.

Tupon kariutuminen merkitsisi Ihalaisen mukaan (HS 8.12.) siirtymistä ostovoiman lisäämisen tavoittelusta kovempaan nimellispalkkapolitiikkaan ja monien toivomaan palkka- ja tuloerojen kasvattamisen aikakauteen. Epäonnistuminen olisi tappio ennen kaikkea työttömille, mutta myös keski- ja pienipalkkaisille ja koko kansantalouden vakaalle kehitykselle.

Ei ole vaikea päätellä, kenelle Ihalainen sormeaan heristelee. Paperiliiton jäsenet kuuluvat SAK:n parhaiten ansaitseviin työntekijäryhmiin. Vientivetoinen talouspolitiikka on pitänyt huolen siitä, ettei metsäteollisuuden palkollisilla on mennyt lamankin vuosina suhteellisen hyvin.

Jos Paperiliitto kaataa hyvällä alulla olevan kaksivuotisen tulosopimuksen, se kääntää selkänsä sille solidaarisuuden ihanteelle, josta ay-liike juhlapuheissaan aina mieluusti puhuu. Samalla se ottaa nimiinsä päänavauksen uuteen talous- ja työmarkkinapoliittiseen epävarmuuteen.