Aktivisteilla ketunhäntä kainalossa

Tämänpäivän Suomessa on joka sortin vastustajia. Harataan vastarannan kiiskinä elämisen tärkeitä arvoja vastaan. Luonnon- ja eläinsuojelijoiden sektorilla vastustamisen vauhti on kovaa. Työttömyys ja joutilaisuus lienevät kaiken syynä.

Metsien suojelussa ollaan todella pahoin metsässä. Metsien saattaminen luonnontilaan eli hakkuukieltoon on paisunut kuin pullataikina liialla hiivalla.

Maaseudulla metsissämme on aina ollut leipä. Metsiä harventaen ja järkiperäisesti hakaten sekä myyden taloissa pysyttiin leivässä. Särvintä saatiin pellon annista ja järvien vesistä. Nyt ei ole metsään menemistä. Ei ainakaan metsänomistajalla, joka aikoo muutaman puun hakata pysyäkseen elämän syrjässä kiinni.

Eläinsuojelijat ovat toinen poikkiteloin oleva porukka. He menevät kettutarhoihin pahat aikeet mielessään. Tarhalla tehdään sitten pahoja, josta ketutkin joutuvat kärsimään.

Tarhaajalla ei ole oikeutta puolustaa elinkeinoaan. On katsottava vain päältä aktivistien mellastaessa. Herrat Helsingissä ovat lait sellaisiksi laatineet. Laki näyttää suojelevan rötöstelijöitä, mutta elinkeinoaan puolustava kansalainen voidaan taluttaa laskemaan tiilenpäitä.

Poliiseja on vähennetty. Monissa paikoin yöpäivystykset on lopetettu. Yöllähän eläinaktivistit aina iskevät kohteisiin. Soittaenkaan ei saa poliisia paikalle. Mutta jos itse menet omaisuuttasi ja elinkeinoasi puolustamaan, sinut pannaan käpälälautaan, viedään raastupaan. Lait ja sukset ovat siis pahoin ristissä.

Koska poliisia ei ainakaan yöaikana tahdo saada paikalle, elinkeinon harjoittajan on vain kädet ristissä seurattava tuhoa. Yrittäessään estää tarhan hajottamista on astunut poliisien työpalstalle, josta voidaan määrätä vettä ja leipää.

Pentti üMankinen?