Natura on mahdollisuus eikä uhka

Natura-suojelualueverkon tavoitteet ja pelisäännöt näyttävät jääneen Hertta Lumpeelle hämäriksi (TS 3.12.1997).

Uhanalaislajiemme suurin uhka on elinympäristöjen tuhoutuminen. Natura 2000 -suojeluverkoston tarkoitus on näiden sukupuuttojen estäminen. Koska läheskään kaikilla uhanalaisilla lajeilla ja luontotyypeillä ei vielä ole kotimaista luontosuunnitelmaa, on Naturaan esitetty myös uusia alueita.

Uutta yksityismaata Natura-esityksessä on 107000 ha. Siitäkin vain puolet on tarkoitus suojella luonnonsuojelulailla. Toinen puoli taas on tarkoitus suojella maanomistusta muuttamattomilla laeilla (esim. metsä-, rakennus- ja maa-aineslaki). Suojelutavoitteen saavuttaminen ei aina ole totaalisuojelua eikä museointia! Maan nykyinen käyttö ei pääsääntöisesti mitenkään muutu - etenkään kun 95 prosenttia Naturastamme on jo aikaisemmin päätettyjä suojelualueita.

Uusien alueiden korvaukset valtioneuvosto päätti jo viime vuonna. Naturan myötä maksetaan kaikki vanhatkin suojelualueet. Menossa on 3,2 miljardin markan tulonsiirto maaseudulle. Natura ei siis ole sosialismia vaan kapitalismia - kauppojen tekoa usein taloudellisesti muuten tuottamattomista suonlaidoista yms. Tänä kesänä ympäristöhallintoon tulikin Naturasta monta kertaa enemmän tarjouspyyntöjä kuin haukkumasoittoja.

Naturan myötä Suomi saa suojelun toteuttamiseen myös EU-rahaa. Sitä on jo nyt saatu LIFE-rahastosta 80 miljoonaa markkaa ja lisäksi rakennerahastoista 120 miljoonaa kohteiden ostoon, hoitoon, opastuskeskuksiin jne. Tämä yhteenlaskettu 200 miljoonaa markkaa on jo enemmän kuin Suomen Naturan uusiin alueisiin itse budjetoima 190 miljoonaa.

Mikä oleellista, Natura tuo maaseudullemme rahaa ja työpaikkoja ns. siirtymäkauden tukien päättyessä. Lisäksi on huomattava, että GATT-kehitys tullee ennen pitkää estämään kaikki muut kuin ympäristöperusteiset maataloustuet. Maatalouden ympäristötuella hoidettavista Natura-perinnebiotoopeista tulee yhtä elintärkeitä vaarantuneille viljelijöille kuin esimerkiksi niillä suojeltaville niittyperhosille. Uhanalainen maaseutumme tarvitsee Naturaa.

Lumpeen käsitys siitä, että 5 prosenttia riittäisi EU:lle Naturaaan tai suotuisan suojelun tason saavuttamiseen on täysin väärä. Kun eri maiden esityksiä EU:ssa arvioidaan, alle 20 prosenttia kustakin luontotyypistä sisältävät esitykset joutuvat heti suurennuslasin alle. Kaikkien lajien ja luontotyyppien turvaamiseen eivät edes kaikki jäljellä olevat kohteet riitä, vaan joudutaan ennallistamaan. Kreikka on esittänyt Naturaan jo 17 prosenttia, Italia 12 prosenttia, Ruotsin ja Suomen esityksistä tullee vähän niitä pienempiä. Tanska ja Belgia ovat esittäneet jo pelkästään linnustonsuojelualueita 22 prosenttia ja 14 prosenttia - luontodirektiivikohteet tulevat vielä niiden päälle.

Mitä Naturan kuulemiseen tulee, sen muodosta päättivät kansanedustajat luonnonsuojelulakia säätäessään viime vuonna. Suomessa kuulemisaikaa oli kaksi kuukautta, Tanskassa kaksi viikkoa. Sitä vastoin esim. Kreikassa koko kuuleminen katsottiin täysin tarpeettomaksi. Natura kun on rajoituksiltaan löysempi kuin monet vanhat suojeluohjelmamme. Muistettakoon myös, että Suomen Naturasta 95 prosenttia on jo aikaisemmin päätettyjä suojelualueita.

Tapani Veistola
suojeluasiantuntija
Suomen luonnonsuojeluliitto
Helsinki