Suomi 1947 -kolumni
Veli Junttila:
Nahkamunia vaalirallista

Joulukuun alun 1947 kunnallisvaalit näyttivät suuntaa jo seuraavan kesän eduskuntavaaleille: vasemmistossa äänet alkoivat siirtyä Skdl:ltä sosiaalidemokraateille. Vuoden 1945 kunnallisvaaleissa vasemmistossa oli tasapainotilanne, nyt sosiaalidemokraatit saivat lähes 25 prosenttia äänistä ja Skdl runsaat 20 prosenttia. Vaalikausi oli vain kaksi vuotta, millä otettiin huomioon siirtolaiset, jotka olivat asettumassa uusiin kotikuntiinsa.

Vaalien voittajia olivat oikeisto- ja keskustapuolueet, jotka lisäsivät kannatustaan 51,5 prosentista 53,6 prosenttiin. Gallup-tutkimus, joka tehtiin 2-3 viikkoa ennen vaaleja, oli ennakoinut suunnan oikein.

Edistyspuolueen lehti Turun Sanomat oli tiukasti oman puolueensa takana ja kehui palstoillaan Kunnallisen Keskustan aatteita ja ehdokkaita. Keskusta tarkoitti tuolloin edistyspuoluelaisia. Edistyksen ehdokkaiden tunnus oli Vasemmisto johtaa diktatuuriin, oikeisto on kehityksen jarru.

Lehtemme etusivulla on ensimmäisenä vaalipäivänä vinosti yli sivun uutistekstien vetoomus Keskusta voittoon ja huomiota herättävästi punaisin kirjaimin muutoin niin mustavalkoisella sivulla.

Toisena vaalipäivänä etusivun yli kulki punainen teksti: Matti Myöhäiset: Keskusta voittoon. Lisäksi sivun yläreunan täytti vetoomus äänestää keskustan listoja.

Kommunistien vaalipropaganda oli näkyvintä ja äänekkäintä. Yleisesti ihmeteltiin, mistä köyhän kansan puolue Skdl sai runsaan vaalirahoituksensa, vihjailuja pitemmälle lähteistä ei kuitenkaan menty.

TS:n pakinoitsija Irmeli kertoi, että äärivasemmiston vaalijulisteita riippui lyhtypylväissä kuin sätkyukkoja, sillankaiteissa ja päällä, joka paikassa ja nurkassa, missä vain oli sopiva kiinnityspinta.

Irmeli kertoi, että kommunistien kovaäänisten räminä aiheutti suoranaisia vaurioita esikaupunkialueella: Kanat pelästyivät työtätekevien puoluevaltaa, hyppäsivät orren etäisimpään nurkkaukseen ja kun kovaääninen alkoi rämistä fortissimossa, munivat nahkamunia. Näistä munista on tulossa Skdl:lle lasku, mutta eivätpä ne muutamat nahkamunat siellä köyhien vaalikassassa paljon tunnu. -Myös talon lehmät mylvivät kilpaa vaalikiihottajan kanssa.

Irmeli kertoi myös eräästä naisesta, joka porhalsi äänestämään toisena vaalipäivänä 30 sekuntia ennen ovien sulkeutumista. Hän oli juossut suoraan synnytyslaitokselta!

Vaaleja käsiteltiin Turun radiossakin. Edeltävänä sunnuntaina oli radiossa illan suussa 55 minuutin ohjelma, jossa Turun kaupungin viisi vaaliliittoa esiintyi edustajiensa kautta. Kyseessä ei ilmeisesti ollut keskusteluohjelma, vaan viisi peräkkäistä yksinpuhelua. Mahtoi ohjelma-aika mennä yli. Ainakin lehdessämme julkaistu Edistyspuolueen J. Mikkosen puheenvuoro oli pitkänlainen.

Jotkut kunnat äänestivät vain ensimmäisenä vaalipäivänä, 4. joulukuuta. Niinpä Turun vaalien ollessa vielä kesken, voitiin jo 5. joulukuuta Turun Sanomissa kertoa lukuisien Varsinais-Suomen pienten kuntien lopullinen tulos johtopäätöksellä Vasemmisto näyttää menettävän paikkoja.

Äänestyspaikoilta uutisoitiin pientä vilppiäkin, mikä usein laskettiin kommunistien syyksi: Tietyllä hämärällä taholla on pyritty rikollisin ja häikäilemättömin keinoin saalistamaan ääniä. Helsingissä oli havaittu tapauksia, että tuntemattomat henkilöt olivat ehättäneet äänestämään toisinjattelevien puolesta. Niin oli käynyt mm. eräälle ei-kommunistiselle kotiapulaiselle.

Turun tulos luettiin 8.12. 1947 Turun Sanomista. Turku säilyi punaisena kaupunkina valtuustopaikoin 27-20 eli samoin voimasuhtein kuin vuoden 1945 vaaleissa. Valtuusto oli vielä 1936 vaaleissa oikeistoenemmistöinen äänin 25-22.

Skdl säilyi suurimpana ryhmänä 14 paikalla vaikka se menetti 4 paikkaa, ja sosiaalidemokraatit nousivat 9 paikasta 13 paikkaan. Porvaripuolella voittajiin kuuluivat kokoomus ja edistys. Valtuustoon tuli 18 uutta kasvoa. Pitkän ja ministerintuolille johtaneen poliittisen uransa aloittivat Irma Karvikko ja Johannes Koikkalainen.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.