Kirjoittajavieras -kolumni
Matti Paavola:
Kotimaani

Isät ovat antaneet lapsilleen isänmaan. Äidit ovat antaneet lapsilleen äidinkielen. Miehet ovat yleensä antaneet lapsilleen sukunimen. Naiset puolestaan ovat lähes aina antaneet lapsilleen kodin. Äitimme ja isämme monessa polvessa ovat menneiden aikojen raskaina päivinä kantaneet harteillaan tulevaisuutta. He ovat uskoneet siihen tulevaisuuteen, jossa me nyt elämme. Esi-isämme ja -äitimme ovat antaneet meille elämän.

Suomalainen teollisuus ja pääomaa omistavat piirit esiintyivät varhaisimpina vuosinani vankasti isänmaan tukipylväinä. Vielä viime vuosiin saakka on puhuttu ihannoivaan sävyyn suomalaisesta teollisuudesta, joka käyttää kotimaisia raaka-aineita. Tämä asetelma on kuitenkin muuttumassa.

Markkinatalouden ja kansainvälistymisen kasvaessa pääoma on osoittautunut erittäin liikkuvaiseksi. Suomalaisten omistamaa teollisuutta on jo ulkomailla. Siellähän työvoima on halvempaa. Ulkomainen omistus Suomessa on niin ikään kasvamassa. Kapitalismi on kansainvälistä. Raha menee sinne, jossa se ansaitsee eniten. Pääomalla ei ole isänmaata. Ei sillä ole äidinkieltäkään.

Sen sijaan tavallinen palkannauttija, pikkuyrittäjä ja ennen kaikkea maatalousyrittäjä, jotka ovat sidottuja omistamaansa asuntoon, yritykseensä ja lähiympäristöönsä monin voimakkain sitein, eivät pysty olemaan niin liikkuvaisia kuin pääoma. Yksityisellä työntekijällä ei juurikaan ole helppoja vaihtoehtoja.

Suomi ei ole pelkästään isänmaa suomalaisille. Se on lähes kaikkien suomalaisten synnyinmaa. Ja ennen kaikkea Suomi on suomalaisten kotimaa, jossa puhutaan kotimaisia kieliä. Kotimaisia kieliä puhuvat omaiset, ystävät, tuttavat ja kylänmiehet tekevät tämän isänmaamme kodikkaaksi. Kieli on kaiken inhimillisen kulttuurin avain. Kontakti toisen ihmisen sisimpään saavutetaan kielen avulla. Tuttavallinen keskustelu naapurin kanssa äidinkielellä saattaa olla päivän kohokohta.

Itsenäisen isänmaani täyttäessä vuosia haluan puhutella häntä kotimaakseni ja pyytää häntä pitämään huolta kotimaisten kielten hyvinvoinnista. Väheksymättä mitenkään toisen kotimaisen kielen arvoa ja merkitystä haluan tässä yhteydessä kuitenkin todeta, että vain vahva suomenkielinen kulttuuri pystyy takaamaan tälle maalle ja kansalle itsenäisen tulevaisuuden. Kansainvälistyvässä maailmassa omakielinen kulttuuri on arvokas mauste. Se tuo isänmaahan ja yksityisen kansalaisen elämään kodikkuuden.

Kirjoittaja Matti Paavola on Turun kaupungin terveydenhuollon eläkkeellä oleva hallintopäällikkö.