Pääkirjoitus 2.12. 1997:
Kioton ilmastokokouksen
tavoitteet vaatimattomia

Japanin Kiotossa maanantaina työskentelynsä aloittanut 150 valtion ilmastokokous joutuu käymään vaikeaa monen rintaman taistelua maapalloa uhkaavaa ilmaston lämpenemistä vastaan. Usko kymmenpäiväisen kokouksen tuloksiin on etukäteen vähäinen. Kokemukset aiemmista vastaavista yrityksistä jarruttaa sitovilla määräyksillä maapallon tuhoisaa ilmastokehitystä ovat tuloksiltaan vaatimattomia ja ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta masentavia.

Ponnistelut saastepäästöjen vähentämiseksi ja kasvihuoneilmiötä vastaan ovat jatkuvissa vaikeuksissa siksi, ettei yksikään valtio mielellään luovu mahdollisimman suuresta taloudellisesta kasvusta vapaaehtoisesti eikä varsinkaan yksinään kilpailijan eduksi.

Kuukauden päivät ennen Kioton kokousta Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton viitoitti tietä muille teollisuusmaille. Maansa teollisuuspiirien painostuksessa Clinton joutui tyytymään esitykseen, jonka mukaan päästöjä vähennetään vuoden 1990 tasolle vuoteen 2010 mennessä. Jos tämä tavoite tulee myös Kioton kokouksen päätökseksi, jäädään päästöjen patoamissuunnitelmissa perin vaatimattomalle tasolle.

Mielenkiinnolla odotetaan, miten Euroopan unionissa suhtaudutaan amerikkalaisten tavoitteeseen. EU itse on ainakin vielä pyrkimässä kasvihuonepäästöjen supistamiseen 15 prosentilla vastaavana ajanjaksona vuoden 1990 tasosta.

Jos Yhdysvaltain linja voittaa Kiotossa, on myös EU:lla suuri houkutus teollisuutensa kilpailukyvyn turvaamiseksi tinkiä reilusti tavoitteestaan.

Yhtä mielenkiintoista on nähdä, miten Britanniassa lopulta suhtaudutaan pääministeri Tony Blairin kunnianhimoiseen tavoitteeseen 20 prosentin vähennyksestä. Tuoreen tutkimuksen mukaan tavoite hidastaisi maan talouskasvua yli 2 prosenttia. Puolet vaatimattomampikin vähennystavoite leikkaisi Britannian talouskasvua 1,5 prosentilla.

Tässä on syy, miksi teollisuusmaat ovat haluttomia kasvihuonepäästöjä vähentävään energiaveron korottamiseen ja kilpailukyvyn alentamiseen sitä kautta.

Suomellakaan ei ole syytä ylpeillä tähänastisilla saavutuksillaan kasvihuonepäästöjen vähentämisessä. Täällä päinvastoin on jokseenkin suruttomasti lisätty eniten saastuttavan kivihiilen käyttöä ja kieltäydytty energiantarpeen kasvun tyydyttämisestä ydinvoiman lisärakentamisella.

Vaikka kaikki kauhukuvat kasvihuoneilmiön seurauksista eivät välttämättä olekaan totuudenmukaisia eivätkä niiden laskennalliset aikataulut oikeita, on kuitenkin totta, että ilmastonmuutokset ovat nopeutumassa hankalasti hallittavine seurauksineen. Siksi Kioton kokoukselle asetettavat vaatimattomatkin tavoitteet tulevat tarpeeseen. Kaikkia maailman saastuttajamaita koskevat sitovat päätökset antavat joka tapauksessa toivoa ilmastomuutosten hallitsemisesta pitemmällä aikavälillä.

Välttämättä tarvitaan lisäaikaa ja huomattavia tutkimusvoimavaroja nykyistä puhtaampien polttoainevaihtoehtojen kehittämiseen. Tähän kehitykseen on Kiotonkin kokouksella sanansa sanottavana.