Pääkirjoitus 28.11. 1997:
Tupon varmistuminen tuo tarvittavaa vakautta talouteen

Valtiovarainministeriössä on arvioitu, että jos keskusjärjestötasolla saavutettu tulosopimus toteutuu, maltilliset palkkojen korotukset pitävät hintojen nousun kurissa kaksi seuraavaa vuotta.

Ministeriön ylijohtaja Martti Hetemäki tiivisti(TS 27.11.) asian niin, että tulosopu naulaa maamme hintakilpailukyvyn nykyiselle hyvälle tasolle.

Siinä ovat pähkinänkuoressa tulosovun keskeiset myönteiset vaikutukset. Niihin liittyy olennaisena osana työllisyyden paraneminen, joka on sidoksissa ostovoiman kasvuun ja vakauteen.

Tuloratkaisu syntyi jokseenkin perinteisin menoin. Takarajat siirtyivät ja matkan varrella kyräiltiin ja syytettiin muita osapuolia. Olennaista on kuitenkin lopputulos, tyylistä ei saa pisteitä.

Lopputuloksen yksityiskohdat ovat seuraavaksi liittojen käsittelyssä. SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen ilmaisu - kujanjuoksu - on kuvaava. Lunta tulee moneen tupaan ja vaikeasti kokoonharsittu rakennelma voi vielä kaatuakin.

Se olisi kuitenkin onnetonta, sillä kokonaisuutena saavutettu tulos on kiistatta parempi kuin muut vaihtoehdot. Jokin yksittäinen liitto voi yltää parempaan, mutta se heikentää kokonaisuutta ja vie pohjaa työllisyyden paranemiselta.

Sopimuksen palkkaratkaisua on arvosteltu sekä pienuudesta että suuruudesta. Yrittäjäjärjestöjen mukaan ratkaisu on kallis. Jos se kuitenkin lisää ostovoimaa ja takaa taloudellisen kasvun jatkon, se turvaa myös yrittäjien lähivuosien näkymiä.

Hallituksen veroporkkanoita on aiheellisesti moitittu pieniksi. Siinäkin on kysymys kokonaisuudesta. Velkaantuvalla ei ole varaa. Lisäksi tällaisenaankin veroratkaisut rasittavat kuntien muutoinkin heikkenevää taloutta.

Kun valtion on tulonsa turvattava, verojen kevennyksissä ei ole nopeita etenemisväyliä. Ajatukset, joiden mukaan pääomaverotusta kiristämällä kevennettäisiin tuloveroja, ovat syntymämahoja. Verotuksemme taso ei kaipaa miltään osiltaan kiristämistä. Kaikki huomio ja mahdollisuudet on keskitettävä kevennyksiin. Vain niin taataan maamme kilpailukyky tulevina vuosina.

Tuponeuvottelujen loppusuoralla Akava nousi asemaan, jossa se ei yleensä ole ollut: temppelinharjalle. Akava ei ollut iltalypsyllä, kuten joku yritti leimata. Akava kantoi aiheellisesti huolta kuntien lomautuksista, jotka leikkaavat opettajien ansioita ja oppilaiden opetusta.

Akavan toinen huoli - ylemmät toimihenkilöt - oli myös perusteltu. On huomionarvoista, että päättyvänä sopimuskautena noin 20000 ylempää toimihenkilöä jäi sopimuskorotuksia vaille. Keskusjärjestöjen suosituksella ei ollut vaikutusta.

Selitykseksi ei riitä se, että ylemmät toimihenkilöt ovat työehtosopimusten ulkopuolella. He ovat pääsääntöisesti myös yritysten avainhenkilöitä. Heitä ei kuitenkaan noteerattu sopimuskorotusten arvoisiksi.

Sopimusjärjestelmäämme on viime vuosina yritetty hilata paikallis- ja yritystasolle. Hyvää ei lupaa, jos edes ylempien toimihenkilöiden asiat eivät yritystasolla hoidu.