Pääkirjoitus 27.11.1997:
Aasian talouskriisi varjosti
Apec-maiden huippukokousta

Aasian ja Tyynenmeren maiden johtajat päättivät kaksipäiväisen kokouksensa Vancouverissa Kanadassa toiveikkaina, vaikka Aasian talouden taivaalla on runsaasti mustia pilviä. Pitkän aikavälin kasvunäkymät ovat kuitenkin kokouksen osanottajien mielestä poikkeuksellisen vahvat.

Etelä-Korean, Thaimaan, Indonesian ja Malesian taloudelliset romahdukset otetaan vakavasti erityisesti Yhdysvalloissa, jonka viennistä kolmannes suuntautuu Aasiaan. Vaarana onkin, että näiden maiden talouskriisi pahenee edelleen, ellei konkreettisiin toimiin niiden lieventämiseksi ryhdytä.

Kokonaan oma lukunsa ovat Japanin pankkimaailmaa tällä hetkellä ravisuttavat ongelmat. Niidenkin suhteen varsinkin läntiset Apec-maat ovat varuillaan, vaikka Japanin poliittinen johto vakuuttikin Vancouverissa maansa talouden olevan hallinnassa.

Jos Kaakkois-Aasian maiden talouskriisille ei pikaisesti keksitä rohtoja, on mahdollista, että niiden lama leviää myös Etelä-Amerikkaan ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Tuskin Eurooppakaan pystyisi välttymään tällaisen maailman kiertävän kriisiaallon haitallisilta seurauksilta.

Vancouverin kokouksen selkeä viesti onkin, että Aasian kriisiin on reagoitava nopeasti. Etelä-Korea on jo joutunut turvautumaan Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n hätälainaan, jotta taloudellisen romahduksen kohtalokas syveneminen kyettäisiin estämään.

Apec-johtajat kaavailivat kokouksessaan erityisen 300 miljardin markan arvoisen avustuspaketin kokoamista talouskriisin seurausten keventämiseksi. Mitään kovin täsmällistä huippukokous ei kuitenkaan pystynyt päättämään. Päinvastoin kokouksen taloudellinen anti jäi pääasiassa hurskaiden toiveiden ja vakavien kehotusten asteelle.

Aasian talouskehitys on Yhdysvalloille ja Kanadalle niin tärkeä, etteivät ne voi jättää aluetta oman onnensa nojaan. Ensimmäisenä merkkinä tositoimiin ryhtymisestä on Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin lupaus järjestää huippukokouksen jatkoksi Apec-maiden talousministerien kokous. Sen tehtäväksi jäisi löytää tehokkaat lääkkeet uhkaavaa lamakierrettä vastaan.

Talousministereillä epäilemättä onkin paremmat keinot konkreettiseen päätöksentekoon kuin huippukokouksella, jonka sorvaamat päätöslauselmat väkisinkin jäävät periaatteellisiksi kannanilmaisuiksi.

Se, että Aasian kriisi nyt ravistelee myös Japanin taloutta, voidaan nähdä myös tervetulleena ilmiönä. Monessa Aasian maassa ja varsinkin Yhdysvalloissa Japanin pitkään jatkunut taloudellinen menestys on luonut uhkakuvan liian vahvaksi paisuvasta talousmahdista. Vaikka nykyinen kriisi onkin lähinnä japanilaisten itsensä aiheuttama ja siten erossa maanosan yleisestä alamäestä, se on kuitenkin omiaan terveesti hillitsemään Japanin ja sen valuutan ylivoimaa maailman markkinoilla.