Kirjoittajavieras -kolumni
Jaakko Laitinen:
Pastori Kylliäinen,
et ole yksin.

Ikäni kaiken olen taistellut uskon ja epäuskon, Jumalan ja jumalattomuuden välillä. Olen löytänyt sisäisen jumalan.

En usko niihin totuuksiin, joita kirkko on julistanut ja julistaa. Jeesuksen opeissa olen löytänyt samanlaisuutta ajatusteni ja kokemusteni kanssa. Rakkauden, anteeksiannon. Täällä maan päällä, elämässä.

En usko enää siihen jumalaan, jota kirkko opettaa. Paavalin ja muiden tulkitsijain, ns. kirkkoisien syytä on se julmuus, jolla uskontomme kiusaa ihmisiä, siunaa toisinuskovien tappamisen, tuhoaa kulttuureja. Se on paimentolaisten uskontoa. Me elämme toisenlaisessa maailmassa.

Vielä 2000 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen, kaiken historian kokemusten, kaiken tiedon jälkeen, on ihmisiä, jotka uskovat Jumalan olemassaoloon, ihmisen ulkopuolisen Jumalan, Hänen - siellä jossakin. Heitä on suuri osa meistä suomalaisista, uskottomista tapakristityistä. Uskoa meistä alkaa löytyä vasta kun joku asettaa kyseenalaiseksi kirkon uskomattomia opinkappaleita. Niinkuin sinä, Antti, kirjassasi Kaikki pääsevät taivaaseen.

Toivon että vainoojasi tutkisivat mieltään ja tajuaisivat, että tämän hetken ihmisen usko ei riitä kirkon opetusten hyväksymiseen. Olet ihmeellinen pappi - uskallat uskostasi huolimatta ajatella. Toivomme työllesi menestystä. Odotamme, että jatkat sitä. Me tarvitsemme sinun kirkkaita ajatuksiasi. Kirkon opin on muututtava tai kirkkoa ei ole.

Oma uskonkäsitykseni on niin kaukana kristillisyydestä, ettei minua voi edes syyttää kerettiläiseksi. Ajattelen ja uskon näin:

Jumala ei luonut ihmistä vaan ihminen loi jumalansa. Jumala on syntynyt ihmisessä. Hän on sisäinen jumala, ihmisen omatunto. Ihmisen tekoja ohjaa ja hallitsee sisäinen jumala, joka ei ole hyvä eikä paha, ei enempää kuin ihminen. Hän on; kuten luonto.

Anteeksiantajaa ei ole ihmisen ulkopuolella. Armo ja kadotus, Taivas ja Helvetti ovat maan päällä, meissä. Ihminen on vastuussa tekemästään hyvästä ja pahasta, vastuussa itselleen ja lähimmäisilleen. Nyt. Sisäinen jumala muuttuu ihmisen ja maailman muuttuessa. Siksi vain sisäinen jumala, ihmiskunta itse voi estää ihmiskunnan tuhon, jota kohti kuljemme kiihtyvällä vauhdilla. Ihmisellä ei ole ulkopuolista auttajaa. Sellaiseen uskominen tuhoaa tämän ihanan maailman. Ja ihmisen.

Kuoltuaan ihminen palaa osaksi luontoa. Sielu - jumalan koti - jatkaa olemassaoloaan avaruuden ikuisessa energiakentässä.

Meidän toivomme on kasvamisessa ihmisiksi, yhteisyyteen, keskinäiseen ymmärtämiseen. Ja rakkauteen. Toisten ihmisten ja luonnon kanssa.

Kirjoittaja on turkulainen kuntoutusylilääkäri.