Järjen vastaus rauhan unelmaan

Uudenvuodenpäivänä 1995 eduskuntatalon lippusalkoon nostettiin kahdentoista tähden Euroopan unionin lippu.< p>
Uudenvuodenpäivänä 1995 eduskuntatalon lippusalkoon nostettiin kahdentoista tähden Euroopan unionin lippu.< p>

Dosentti Heikki Mikkeli kirjoitti viime lauantaina TS:n alakerrassa otsikolla Suomi etsii eurooppalaista identiteettiä sävyyn, joka ei maistunut mielessäni ihan hyvältä. Olen ajatellut tästä eurooppalaisesta yhteydestä ja sen alkuperäisistä pyrkimyksistä vähän toisin.

Mikkeli kysyy: Kuka haluaisi kuolla Euroopan puolesta. Oikea vastaus on tietenkin, ettei kukaan. Ja vielä oikeampi vastaus, että yhteisen Euroopan siis EU:n perimmäisiä tarkoituksia oli, ettei Euroopassa kukaan enää tappaisi saksojen eikä ranskojen puolesta niin, että kenenkään ei tarvitsisi kuolla Saksan eikä Ranskan eikä minkään muunkaan kansallisvaltion puolesta. Eurooppapäivä on muisto tästä lähtökohdasta.

Kahdentoista tähden lippu on yhteisyyden ja harmonian symboli.

Vaikka raha on ollut kansallinen symboli, se on aina ollut ja raha on entistä selvemmin muuttunut ennen kaikkea vaihdannan välineeksi, arvojen mitaksi ja ikävää kyllä myös pelivälineeksi.

Euroopan unionin, toisin kuin liian usein kansallisvaltioitten, lähtökohta on ollut hyödyllinen yhteistyö; Iskulauseeksi väännettynä voi sanoa: EU on järjen vastaus rauhan unelmaan. Talouden yhdentymistä on käytetty välineenä sitoa kansallisvaltiot siten toisiinsa, että niiden vihamielisyydet eivät olisi pelkästään niille itselleen vahingollisia vaan että ne olisivat myös mahdottomia.

Vaikka liikkeelle lähdettiin strategisista raaka-aineista teräksestä ja hiilestä sekä myöhemmin atomivoimasta huomattiin pian, että kaupan esteet ovat hyvinvoinnille haitaksi, ja että tutkimus ja tuotekehitys vaativat eurooppalaisia kansallisvaltioita laajempia resursseja. Tarkoitus ei ole nujertaa USA:ta eikä Japania vaan kilpailla niiden kanssa Euroopan ja koko maailman hyväksi ja ennen muuta huolehtia kansalaisten työllisyydestä.

Euroopan unioni on eri kansallisuuksien yhteisö. Jopa viiden miljoonan suomalaisen kieli on saanut virallisen aseman englannin ja ranskan rinnalla.

Kulttuurin lähtökohtana on monipuolisuus ja -arvoisuus. Ei varsinaissuomalaisuus, ei edes savolaisuus, ole suomalaisuuden vastakohtia. Ei myöskään suomalaisuus kilpaile eurooppalaisuuden kanssa. Hyvän eurooppalaisuuden pikku hienouksia on suomalaisuus.

Suomen itsenäistyminen oli poliittinen, taloudellinen ja henkinen prosessi. Siinä oli sattumalla osuutensa. Mutta sen onnistumisen välttämätön edellytys oli voimakas kansallistunne, jonka nostattaminen tapahtui Suomessa, mutta jonka aatteellinen lähtökohta oli Euroopassa.

Mikko Rönnholm
Lehtikuva