Nollakorotus tappaisi
kulutushalun

Ari Kallio kommentoi (TS 19.11.) tulosopimusneuvotteluja tavalla, joka pakottaa puolestaan kommentoimaan hänen näkemyksiään muutamilta kohdin.

Kallio toteaa, että korkea verotus ei vie työhaluja. Olen osin samaa mieltä, mutta omalta osaltani en todellakaan voi mennä töihin olennaisesti nykyistä ansiosidonnaista päivärahaani pienemmällä palkalla, sillä perheemme lainojen lyhennykset ynnä muut menot on laskettu aikaisemman palkkani perustalle.

Ansiosidonnaisella työttömyyskorvauksella ja vaimoni palkalla tulemme juuri ja juuri toimeen. Jokainen markka, joka esimerkiksi palkankorotuksena tulee vaimolleni ja veronkevennyksenä koko perheellemme on tässä tilanteessa tarpeen.

Toiseksi haluan salolaisena ja valtiovarainministeri Sauli Niinistöä pitkään seuranneena kysyä, mihin hän on unohtanut edeltäjänsä Iiro Viinasen ajatuksen robottiveron kehittämisestä. Tänä automaation aikana työn verottaminen pitäisi ulottaa myös koneen tekemään työhön ja laajentaa näin työn verotuksen veropohjaa.

Kolmas asia, jossa Kallion ajatuksiin on puututtava, on hänen idealistinen käsityksensä siitä, että työnantajat yhdessä muiden kanssa sopien sijoittaisivat palkankorotuksista luopumisen myötä säästyvät markat työllistämiseen. Uusia työpaikkoja syntyy vain, jos palveluille ja tuotteille on kysyntää.

Mikäli tätä kysyntää ei ole, palkankorotuksista säästyneet varat menevät osinkotuloina ja optioina yritysten johtajille ja omistajille. Palkankorotushan se on sekin, mutta kohdistuu vain pieneen väestönosaan eikä lisää kysyntää ja paranna näin työllisyyttä.

Talous vauhtiin