Suuri raha voittaa aina?

Suomi-yhtiön hallintoneuvoston keskustalaisena jäsenenä kiitän lämpimästi mielenkiinnosta edustajiston vaaleja kohtaan. Vastustin keväällä 1997 jyrkästi sitä, että vakuutusyhtiö Pohjola nielaisisi hyvin toimivan ja vakavaraisen keskinäisen henkivakuutusyhtiö Suomen. Valitettavasti vain keskustalaiset jäivät vähemmistöön niin hallintoneuvostossa kuin edustajistossakin.

Kun hallintoneuvosto suostui tammikuussa 1997 uudelleenjärjestelyihin, lähtökohtana oli luonnollisesti muutos osakeyhtiöksi, täysi korvaus vakuutetuille eli yhtiön omistajille tms. Mistään tällaisesta ei myöhemmin puhuttu halaistua sanaa. Päinvastoin meidät epäilijät syyllistettiin ja vaiennettiin aivan täysin. Olen erityisen pettynyt niin Kokoomuksen kuin SDP:nkin kansanedustajiin ja virkamiehiin, joista selvästi näki, että he eivät olleet lainkaan perehtyneet omistussuhteisiin, vaan pitivät siitä puhumista kepulaisten landepaukkujen oppositiopolitiikkana.

Yhtiökokouksen moitekannetta ei kukaan uskaltanut nostaa, koska se voi maksaa miljoonia, ja korvauslistalle häviämistapauksessa voivat tulla myös vastapuolen eli Pohjolan oikeudenkäyntikulut. Meillä oli käytettävissä prof. Teivo Pentikäisen ja prof. Juhani Kyläkallion lausunnot, joista aivan yksiselitteisesti kävi ilmi, että yhtiökokouksen päätös tarkoittaa sen lopettamista, jolloin omaisuus on jaettava yhtiöjärjestyksen mukaan omistajille eli vakuutuksenottajille, ja sen jälkeen asetettava yhtiö selvitystilaan.

Juuri nyt, kun edustajiston vaali käydään, keskustalaiset ovat kannelleet eduskunnan oikeusasiamiehelle, jotta tämä tutkisi, onko STM menetellyt kysymyksessä oikein. Yhtiökokouksessa hallintoneuvoston jäsenille ei myönnetty puheenvuoroa, jolloin edustajien saama informaatio oli pelkästään Pohjolan johdon varassa. Piilovaroineen kysymys on todellakin lähes 10 miljardista, joten ei ole ihme, että se kiinnostaa.

Onko todellakin niin, että suuri raha voittaa aina?

Kari Kaunismaa