Tiet ja ajotavat kuntoon!

Syksyn taas tultua tulivat märät kelit, sitten liukkaat ja lopulta märät ja liukkaat. Sitä jatkuu kunnes helmikuu kuluttaa ja maaliskuu kuivaa raiteet vähemmän käytetyillä maanteillä, joille hoitotoimet enää harvoin ehättävät.

Kansa liukastelee ja kolaroi yhä useammin, jos lähtee tien päälle. Onpa jo tapauksia, ettei uskaltauduta esimerkiksi lääkäriin omalla autolla, eikä niitä bussejakaan enää kulje! On kai tulossa aika, jolloin sairas- tai paloautot eivät pääse aina kohteeseen.

Mielenkiintoista nähdä milloin kansa kyllästyy ja haastaa tieinsinöörin vastaamaan, kun tie ei ole kuljettavassa kunnossa. Totesin jo vuosi sitten, että raskaiden autojen ojaanajot ja kaatumiset ovat lisääntyneet eikä kiertotietä ole (ajokunnossa olevaa). Onko tiepiirin syytä todeta strategiapäivänsä tragediapäiviksi?

Pääteillä suolaveden mukana tuulilasiin lentää päällysteestä bitumia ja öljyä haitaten näkemistä, jopa estäen sen ohituksissa vaarallisen pitkäksi aikaa. Pahimpia ajovirheitä lieneekin, kun ohittaja kiilaa ohitettavan eteen. Suurin osa ohittajista - jopa moottoritiellä - tekee tuon virheen aiheuttaen vuosittain ojaanajoja ja kohtaamiskolareita tietämättään ja tahallisesti. Eikö ajo-opetuksessa painoteta vaarallisuutta tarpeeksi?

Ohjeen mukaan meillä tulee ajaa lähinnä vapaata oikeanpuoleista kaistaa, eikä se ole vapaa jos ohitettu joutuu jarruttamaan äkkiä liukkaalla tiellä säilyttääkseen näkemän, ja kiukustuneena tekee vielä helpommin ohjausvirheen. Pehmeästi rullaten ajaminen ilman äkkinäisiä ohjaus- ja kaasutusliikkeitä on turvallisinta liukkaallakin.

Ns. vanhempi insinööri