Pääkirjoitus 23.11.1997:
Niin on, jos siltä näyttää

Salon vahvuuksia on monipuolinen elinkeinorakenne. Kaupungissa osataan tehdä muutakin kuin kännyköitä.
Salon vahvuuksia on monipuolinen elinkeinorakenne. Kaupungissa osataan tehdä muutakin kuin kännyköitä.

Talouselämä-lehti (38/1997) haki vuoden suomalaista yrityskuntaa erilaisin mittarein ja päätyi Saloon, kännyköiden ja tietoliikenteen kaupunkiin. Voittajan osalta tulos ei yllätä. Sitä enemmän hämmästyttää maakunnan veturin, Turun, heikko sijoittuminen.

Salo sai parhaat pisteet seudun kehityksen suunnasta, kunnan elinkeinoelämän lähtökohdista, kuntalaisten elämän laadusta ja osaamistasosta, kunnan oman palvelutuotannon edullisuudesta sekä kunnan taloudesta. Onnea vaan.

Samoilla kriteereillä kiri kymmenen yrityskunnan kärkijoukkoon entinen kriisikaupunki Uusikaupunki.

Silmiinpistävää vertailussa oli Turun kaupungin sijoittuminen talousalueellaan hännänhuipuksi - lähes kaikilla mittareilla. Raisio, Naantali, Lieto ja jopa talousvaikeuksiensa kanssa kamppaileva Kaarina kiilasivat elinkeinoelämän lähtökohdilla mitattuna aiemmin talousveturina pidetyn Turun ohitse.

Kuntalaisen elämän laatua voidaan mitata useilla kriteereillä. Vähäiset omaisuus- ja väkivaltarikokset lisäävät asukkaiden turvallisuuden tunnetta. Toimeentulotukea saavien osuus ruokakunnista, voimassaolevien työttömyyseläkkeiden ikä sekä pitkäaikaistyöttömien osuus työvoimasta kertovat puolestaan kunnan työllisyystilanteesta ja työttömyyden aiheuttamista julkisista kustannuksista.

Koulutustasomittarin pitäisi palkita kolmen korkeakoulun Turkua, mutta syystä tai toisesta paikkakunnan akateemisten osaajien määrä hupenee muuttotappioihin. Elämänlaatua kuvaavissa asteikoissa elohopea värisee asteikon väärässä päässä.

Sadan suurimman kunnan joukossa elämä on viidenneksi rankinta juuri Turussa. Eikä se paljon lohduta, että Helsingissä, Pieksämäellä, Jyväskylässä tai Järvenpäässä elämä murjoo vielä rankemmin.

Koska kunnilla on Suomessa paljon muitakin tehtäviä kuin pelkkä yövartijan rooli, on ymmärrettävää, että se vaatii rahaa ja resursseja. Siksi on tärkeää, että kukin kunta hoitaa julkiset tehtävänsä mahdollisimman tehokkaasti, verovaroja tuhlaamatta.

Viisaasti hoidettu elinkeinopolitiikka on yksi menestymisen taustatekijä. Sen huomaa, kun katsoo vertailukuntien tuotanto-, palvelu- ja elinkeinorakennetta.

Salo on osannut suosia yrittäjyyttä. Yrittäjätulo on kaupungissa yli 4200 markkaa asukasta kohti, lähes tuhat markkaa enemmän kuin Turussa. Avoimen sektorin osuus on Salossa maan paras, 82 prosenttia.

Omaa kieltään puhuvat myös tuoreet työttömyystilastot. Varsinais-Suomen yleisesti mataloituvien prosenttilukujen pylväikössä Turku törröttää 16,4 prosentillaan muita päätään ylempänä.

Tilanne on tämä, vaikka kaupunki satsaa työllistämiseen lähes 100 miljoonaa markkaa vuodessa. Herää kysymys, syydetäänkö rahaa liian lyhytjänteisesti ja vääriin kohteisiin.

Naantali ja Raisio näyttävät hoitavan terveyspalvelunsa tehokkaimmin Varsinais-Suomessa. Lieto selviää kaikista peruspalveluistaan yhteen laskien viidenneksi tehokkaimmin koko maassa.

Vuoden taloustaitokunnaksi valittiin vast'ikään Ruokolahti, kesäleijonallaan maailmanmaineeseen hypännyt Itä-Suomen ihmekommuuni. Ruokolahtelaisilla on velkaa vain murto-osa maan muihin kuntiin verrattuna ja kunnallisveroprosentti pysynyt 16:ssa koko vuosikymmenen.

Taloustaitokilpailuissa ja -vertailuissa pärjäämistä voisi suositella vihdoin Turullekin. Kaupungin imagonrakentelu onnistuisi paremmin kiinteälle jalustalle kuin vajoavalle mutapohjalle.