Elisenvaaran koulun juhla oli ikimuistoinen

Tämä kirjoitus on Teille, toimittaja Juhani Heimonen. Kirjoititte Turun Sanomissa Rivien välistä -palstalla 20.11. koulumme 70-vuotisjuhlista. Ette varmaankaan aavistanut, kuinka monen oppilaan, opettajan, henkilökunnan jäsenen ja ennen kaikkea juhlavieraan mielen pahoititte kirjoituksellanne. En voi ymmärtää, miten yhden illan perusteella voitte polkea koko koulun jalkojenne alle. Juhlaan liittyi toki muutakin, kuin mainitsemanne Muistojen ilta.

Ensimmäiset harjoitukset alkoivat jo noin vuosi sitten. Oppilaat työskentelivät kovasti juhlan onnistumisen puolesta. Tarkoitus ei ollut tehdä kaikkea vaatimallanne ammattitaidolla, vaan tärkeä osa juhlien kulkua oli juuri se, että jokainen oppilas sai oman roolinsa työnjaossa. Yksi tällainen rooli oli tarjoilijoilla. Tämä juhla oli kaiken muun ohella oppimistilanne. Koulun puolesta pahoittelen, ettemme järjestäneet ammattitarjoilijoita iloksenne. Pahoittelen myös sitä, että koulussamme on opiskelijoita, eikä esimerkiksi ammattiohjaajia ja kameramiehiä.

Muutamat entisistä opettajista ja oppilaista oli kieltäytynyt puheen pitämisestä, eikä silloin ole meidän asiamme vaatia sitä. Kommentoitte myös Karjalan tasavallassa toimivan Elisenvaaran koulun rehtorin, Tatjana Levinen, puhetta. Kun te tahdotte pitää laajan ja monipuolisen puheen venäjäksi, olkaa hyvä. Luulisi teidänkin tasoisenne toimittajan ymmärtävän, että suomenkieli ei ole niitä helpoimpia. Ja mitä tulee koulun saamiin adresseihin ja lahjoihin... kaikella kunnioituksella, teidänkin tasoisella sivistyksellä tulisi ymmärtää millainen loukkaus lahjojen antajia kohtaan olisi ollut jättää mainitsematta kyseiset kukkalähetykset ja seinäkellot.

Hetken mietittyänne ymmärrätte varmasti myös sen, miksi juhlatanssiaiset järjestettiin aulassa. Juhlasaliin juuri tehty lattiaremontti ja ruokapöydät valitettavasti estivät tilaisuuden järjestämisen siellä. Uskon kuitenkin, että olisin viihtynyt kärpäsenä katossa. Tunnelma oli taatusti eri, kuin se olisi ollut suuressa juhlasalissa.

Koulummeko kärsii persoonallisuuksien anemiaa ja on vailla johtohahmoja? Ehdottomasti ei. Minä olen persoonallinen, niin myös luokkatoverini. Ja niin oudolta kuin se kuulostaakin, opettajatkin ovat persoonallisia. Kiitos tehokkaille ja hyville rehtoreillemme, meidän koulumme asiat pysyvät käsissä ja hyvä henki säilyy vuodesta toiseen.

Omasta mielestäni juhlat sujuivat erittäin hyvin. Ennen kaikkea, ihmisiähän mekin vain olemme.

Onnea Elisenvaaran yhteiskoululle! ja minun puolestani kiitos kaikille, juhla oli ikimuistoinen.

Maija Hakala
Elisenvaaran lukio 1B