Lama ei murentanut tasa-arvoa

Valtiotieteiden ylioppilas Saija Lindfors kirjoitti pääkirjoitussivun artikkelissaan julkisista palveluista ja naisen asemasta (TS 14.11.) pro gradu -työhönsä perustuen. Vaikka minulla ei ole ollut mahdollisuutta tutustua kyseiseen lopputyöhön, katson aiheelliseksi kommentoida eräitä artikkelissa esiintyneitä väitteitä.

Lindfors korostaa julkisten palveluiden karsimisen huonontavan naisen asemaa. Mielestäni on kuitenkin syytä korostaa, että julkisten palveluiden karsimisesta kärsivät erityisesti lapset, vanhukset ja sairaat, sukupuolesta riippumatta.

Lindfors toteaa perustelematta, että vallitsevan sukupuolisopimuksen ovat kyseenalaistaneet päättäjät, joista 90 prosenttia on miehiä. Julkisista palveluista päättävät lähinnä eduskunta- ja kunnallisvaaleilla valitut edustajat, joista naisten osuus on monin verroin suurempi kuin 10 prosenttia. Myös kuntien toimielimissä ja lakeja valmistelevissa komiteoissa on lainsäädännöllä (laki naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta, 4) turvattu molempien sukupuolten vähintään 40 prosentin edustus.

Artikkelin analyysi lamasta ja sen seurauksista on mielestäni virheellinen. Vaikka julkisia palveluja on leikattu, Lindforsin puhe päivähoidosta, vanhustenhuollosta ja joukkoliikenteestä alasajon kohteina on liioiteltua. Itse asiassa kuntien velvoitetta järjestää alle kouluikäiselle lapselle hoitopaikka on juuri kiristetty. Rakennemuutos edellämainittujen palveluiden tuotannossa on osa laajempaa muutosta turvatuista pysyvistä työsuhteista kohti ns. epätyypillisiä työsuhteita ja niihin liittyviä ongelmia. Tässäkin murroksessa työntekijän ikä on tutkimusten mukaan sukupuolta merkitsevämpi muuttuja.

Työttömyystilastoja tutkimalla olisi käynyt ilmi sekin tosiasia, että laman seurauksena 90-luvun alussa kotiin ajettiin miehet; vasta aivan viime aikoina miesten työttömyystilanne on parantunut naisten tasolle. Julkinen sektori turvasi palvelut ja naisten työpaikat ottamalla runsaasti velkaa. Tällä politiikalla oli varmasti takanaan miestenkin enemmistön tuki. Lamaa suurempana uhkana suomalaiselle sukupuolisopimukselle pitäisin ns. akateemista naistutkimusta, joka ei yksipuolisuudellaan ja tarkoitushakuisuudellaan ansaitse korkeata arvosanaa.

Jarkko Lehtonen