Junnujen turvallinen kyyditys
vanhempien vastuulla

Kun lapsi tai nuori liittyy johonkin urheiluseuraan, siitä seuraa yleensä pian melkoinen matkustusruletti. Jo pieniäkin urheilijoita kuljetetaan ympäri maakuntaa ja jopa ympäri Suomea harva se viikonloppu ja ilta. En puutu tässä yhteydessä tämän kiertämisen järkevyyteen tai tarpeellisuuteen, vaan lähinnä siihen, miten lapsia kuljetetaan harjoitus-, peli- tai kilpailumatkoilla.

Seuroilla on harvoin omia busseja ainakaan juniorien kuljettamiseen ja silloin tarvitaan valmentajia ja vanhempia talkoisiin. Tämä junioriliikenne kaipaa mielestäni enemmän huomiota niiltä, jotka seuroissa kyytejä järjestelevät ja niiden vanhempien tarkkaavaisuutta, jotka oman lapsensa näihin kyyteihin laittavat.

On erinomainen asia, että näihin talkoisiin vielä riittää tulijoita, mutta mielestäni tällaiseen tehtävään suostuneiden tulisi noudattaa korkeaa moraalia tässä vastuullisessa toimessaan. Esimerkiksi valmentaja on lapselle malli ja usein esikuva, jota totellaan ja jäljitelläänkin, kun on peli- tai kisa-asioista kysymys. Mutta muistaako tämä sama persoona tai nopean auton ylpeä omistajaisä, että hän on liikenteessä se, josta imetään käyttäytymismalli.

Reilu urheilullinen ylinopeus, uhkarohkeat ohitukset ja muu ronskia esittävä toiminta voi iskostua nuoreen päähän yhtä hyvin kuin muutkin valmennusopit. Myöskään kuljettajan krapulaa tai väsymyksestä verestäviä silmiä ei voi minkään huumorin varjolla pitää hyväksyttävänä. Asiaa on vaikea seurata, kun vanhemmat eivät usein pääse tai edes haluakaan olla mukana reissuilla. Kannattaa kuitenkin kuunnella lasta tarkasti matkan jälkeen ja kysellä vähän lisävalaistustakin.

Ennakkoon turvalliseen matkaan voisi myös valmistautua tuomalla lapsensa hyvissä ajoin sovitulle kokoontumispaikalle. Tunnollisesta kuljettajavanhemmasta tai -valmentajasta voi tuntua myös tosi mukavalta, jos juniorin tuoja ei pelkästään tipauta lapsipakettia lähtöpaikalle melkein vauhdista vaan pysähtyy hetkeksi juttelemaan. Pitäähän sen verran olla aikaa jutella ja samalla voi todeta kuskiksi lähtevän kunnon ja virkeyden. Siinä kun ei saa olla toivomisen varaa. Jos muutaman sanan vaihtamiseenkaan ei tunnu aikaa liikenevän, voi sitten vaikka ehdottaa, että seuraavalla kerralla otettaisiinkin aikaisempi lähtöaika.

Kun hyvin suunniteltu ja toteutettu reissu on onnellisesti ohi, on päätepysäkillä yleensä autoja liuta käymässä tyhjäkäynnillä ja jokaisessa hiljainen odottaja. Kyydittäjästä tuntuisi varmasti mukavalta saada kiitoshuikkaukset lapsien lisäksi myös vanhemmilta, jotka olisivat vaivautuneet astumaan ulos autoistaan.

Nöyränä ja kiitollisena minä rivi-isänä otan vastaan kaiken sen arvokkaan talkootyön, jota te ahkerat jaksatte tehdä, mutta siitä huolimatta katson oikeudekseni vaatia kimppakuljetuksiin korkeaa moraalia ja esimerkillistä asennetta. Urheiluvalmennus on muutakin kuin lihasten kasvatusta.

Luotan teihin