Professorin virkaan
kutsuminen on nykyaikaa

Määräaikainen professori Klaus Kultti Helsingistä kantaa huolta Turun kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen professorin viran täyttämisestä ja arvostelee kutsumismenettelyä (TS 16.11.). Virkaan kutsuminen on nykyisin yliopistoissa kautta maan paljon käytetty menettelytapa. Se merkitsee virantäytön nopeuttamista perinteisen byrokraattiseen malliin nähden, jota käytettäessä prosessi saattoi kestää vuosikausia. Samalla yliopisto tai korkeakoulu saa virkaan juuri sellaisen henkilön, jota se tarvitsee.

Virkaan kutsuttavan on oltava luonnollisesti kiistatta kelpoinen ja sen toteavat ulkopuoliset asiantuntijat myös kutsumismenettelyssä. Eihän nykyisessä tulosvastuumaailmassa tulisi kysymykseenkään valita henkilöä, joka ei olisi tutkimuksen ja opetuksen näkökulmasta korkeakoululle ehdottoman hyödyllinen: korkeakoulut saavat nykyisin rahoituksensa yhä enenevässä määrin tulosten perusteella.

Kutsumismenettely lähentää professorien valintamenettelyä yritysmaailmassa sovellettavaan rekrytointiin. Organisaation etu on määräävämpi kuin mahdollisten virkaan halukkaiden oikeusturva. Vuosikausia kestäneet virantäyttöprosessit valitus- ja kantelukierroksineen alkavat onneksi olla jo mennyttä aikaa. Niiden avulla ehkä pidettiin huolta oikeusturvasta, mutta virkaan kuuluva opetus ja tutkimus saivat olla samaan aikaan rempallaan ja opiskelijat epävarmuuden vallassa. Tosin nyt puheena olevassa tapauksessa ongelmia on selvästi lieventänyt se, että jatkuvuudesta kansantaloustieteessä on ansiokkaasti vastannut vuosikymmenet korkeakoulussamme toiminut apulaisprofessori Veikko Reinikainen.

Turun kauppakorkeakoulun rehtori Tapio Reposen haastattelussa tässä lehdessä viitattiin niihin ongelmiin, joita ns. matkalaukkuprofessoreista korkeakouluille aiheutuu. Kokemus on jo tarpeeksi osoittanut, että aikaisemmalla menettelyllä kyseiseen virkaan ei ole saatu riittävän pitkäkestoiseen viranhoitoon sitoutuvia henkilöitä. Opetuksen ja tutkimuksen kehittäminen on siinä määrin pitkäjänteistä työtä, että muutaman vuoden työrupeamilla eivät kansainväliset tähdetkään saa paljonkaan aikaan. Mitä tulee Klaus Kultin viittaamiin tutkimuspisteisiin on todettava, että ne antavat oikeinkin laskettuina hyvin kapean näkemyksen henkilön tutkimuksista ja muusta pätevyydestä.

Kysymyksessä oleva virantäyttöprosessi, joka käynnistyi viran haltijan tultua kutsutuksi Helsingin kauppakorkeakouluun, on vasta viran alan määrittelyvaiheessa eli lähtökuopissaan. Asiaa käsittelevän opetus- ja tutkimusneuvoston jäsenenä rauhoitan asiasta huolestunutta Klaus Kulttia vakuuttamalla, että tulemme varmasti päätymään Turun kauppakorkeakoulun kannalta parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun.

Pekka Pihlanto
professori
Turun kauppakorkeakoulu