Havaintoja -kolumni
Raimo Vahtera:
Omalla asialla, vähän köyhänkin

Nimimerkki vähäosainen kaupungin työntekijä kysyi minulta viime viikolla: Oletteko Te jo luopunut tai lainannut lomarahanne vähäosaisten hyväksi?

Kysymys on hyvä, mutta vie pois asiasta.

Politologi Robert Michels kutsui vallan keskittymistä harvain käsiin oligarkian rautaiseksi laiksi. Sen mukaan suuressa organisaatiossa johto vie ja jäsenistö ei edes vikise.

Oli Michels oikeassa tai ei, organisaatioiden valtaa pitävät tuppaavat elämään omaa elämäänsä, jossa kentän osa on maksu- ja takuumiehen osa.

Ammattiyhdistysliikkeen kunniaksi liehutettiin viime viikolla monenlaista banderollia.

Lastentarhanopettajat ilmaisivat mieltään palkkansa pienuuden vuoksi. Akavan puheenjohtajan Mikko Viitasalon mukaan lastentarhanopettajien palkka on kansallinen häpeä.

Samoihin aikoihin kansa sai tietää, että ammattiyhdistyspamppujen palkat eivät ole kansallinen häpeä. Eivät ainakaan pienuutensa vuoksi.

Listakärkeen nousi Opetusalan ammattijärjestön johtaja Erkki Kangasniemi noin 900000 markan vuosiansioillaan.

Opettajien tuntoja kuvannee peruskoulunopettajan, kansanedustaja Hannu Takkulan (kesk) kommentti (I-S 14.11.):

Tämä on erittäin mautonta. Järjestö ei ole uskottava, jos oma edunvalvonta hoidetaan näin hyvin ja kuitenkin suuren kentän edunvalvonta jää toisarvoiseksi.

Puheenjohtaja Erkki Kangasniemi käytti liittoaan myös pankkina. Hän lainasi rahaa lakkokassasta. Selitys kuului näin (IL 14.11.):

Kun kieli vyön alla tekee töitä, ei muutaman päivän lainan takia ehdi pankkeihin neuvottelemaan.

Kieli on pitänyt olla muuallakin kuin vyön alla kun on etuja, ensisijassa omaa, ajettu.

Organisaatioiden alemmilla tasoilla ei elellä yhtä hulppeasti, mutta sama periaate toimii. Järjestön nimissä tulee oma etukin hoidetuksi.

KVL:n paikallinen pääluottamusmies oli kommentissaan sitä mieltä, että Turulla menee kohtuullisesti, kun veroprosentti on alle keskiarvon.

Mikä on oikea veroprosentti? Kuntien veroprosenttien keskiarvo se tuskin on.

Veroprosentin rinnalla pitäisi tarkastella taksoja ja velkataakkaa.

Vallitsevan käsityksen mukaan suomalaisten tuloverotus on sietämättömän korkea. Siitä seuraa harmaata taloutta ja muita lieveilmiöitä, jotka nakertavat verotuloja ja moraalia.

Kun tuloneuvotteluissa pyritään lisäämään kansalaisten ostovoimaa veronkevennyksin, olisi aika pöhköä, jos kunnallisverotuksessa toimittaisiin toiseen suuntaan.

Turku ehätti jo korottamaan kiinteistöveroa. Sekin on hätäratkaisu hätätilassa. Perusteellisempi keskustelu kunnallisveron ja kiinteistöveron suhteesta on käymättä.

Näkemykseni lomarahan lainauksen hyödyllisyydestä perustuu otaksumaan, että kysymys on tilapäisratkaisusta, jolla päästään pahimman yli.

Tilapäisellä vyönkiristyksellä säästettäisiin kaikki työpaikat.

Ellei kysymys ole siitä, kaupungin palveluorganisaatio on mitoitettava uudelleen. Verojen ja taksojen korottamisen tie on nopeasti käyty loppuun.

Jos taas palaan alkuperäiseen ajatukseeni, niin näyttää siltä, että säästöjä etsitään seuraavaksi pysyvämmillä ratkaisuilla kuin lomarahojen lainauksilla.

Ja niissä neuvotteluissa neuvottelijat ovat vahvoilla. Heillä on varaa olla vaikka kuinka tiukkana, koska heidän työpaikkansa ei ole uhattuna.

Sen sijaan esimerkiksi nimimerkin vähäosainen kaupungin työntekijä taakse jäävät saattavat olla niitä, jotka säästöratkaisuissa joutuvat pelinappuloiksi.

Kysymykseenkin voin jo vastata: Kun TS:kin pahimman laman aikana notkahti, luovuin osasta lomarahojani.

Ne eivät menneet vähäosaisten vaan TS:n hyväksi.

Viimeksi aloitin Lahdesta, nyt lopetan.

Lahden kaupunki on antanut lomautusvaroituksen koko henkilökunnalleen. Siihen päädyttiin, koska lomarahojen leikkaamisesta ei päästy sopimukseen.

Kirjoittaja Raimo Vahtera on Turun Sanomien päätoimittaja.