Tietokirjat ja lehdetkö
eivät kohota lukutaitoa

Voin kertoa varsinkin yläasteella kokemastani äidinkielen opetuksesta seuraavanlaisia kommentteja. Yläasteella korostetaan äidinkielen opetuksessa kaunokirjallisuuden lukemista ja sen tulkintaa, mikä sinänsä on hyvä asia. Sensijaan mitä kirjoja luetaan onkin eri asia.

Varsinkin nuorisokirjallisuus opettaa kyseenalaista arvomaailmaa. Kirjoissa toistuu jatkuvasti sama epäkirjakielellinen kielirakenne. Eli parisataa sivua pelkästään tämän tyylistä tekstiä: Mä menin himaan ja siel tuli tosi nörtti olo. Kirjat kuuluvat äidinkielen opetussuunnitelmaan ja jos niitä ei lue, niin numero laskee. Mitä järkeä on lukea tuonlaista tekstiä opetustarkoituksessa? Lisäksi kirjat analysoidaan puhki. Monta äidinkielen tuntia käytetään siihen ja kiinnostus on nolla.

Opettajat luulevat, että oppilaat lukevat tällaisia kirjoja luonnostaankin. Mutta jos katsoo edellisen Pirkka-lehden Nuorten raati -palstaa, voi todeta mitä mieltä ollaan nuorisokirjallisuudesta (yksikään niistä jutuista ei ole minun). En siis ole yksin mielipiteineni.

Romaanien lukemista perustellaan sillä, että ne kehittävät lukutaitoa ja mielikuvitusta. Voin sanoa, että oma lukutaitoni ja mielikuvitukseni on aivan hyvä, vaikka en ole vapaaehtoisesti lukenut yhtään kaunokirjallisuuteen kuuluvaa teosta moneen vuoteen.

Opettajien mielestä tietokirjallisuuden ja lehtien lukeminen ei kohota lukutaitoa. Miksi ei?

Itse luenkin lehtiä ja tietokirjoja. Vaikka minulla siten pitäisi olla huono lukutaito ja vielä heikompi mielikuvitus, olen saanut paljon positiivista palautetta ainekirjoitusten arvostelussa. Ainekirjoitusten numerot järjestään ovat olleet 9,5 tai 10.

Olen (enkä vain omasta mielestäni) sivistynyt nuori ihminen enkä ole siksi tullut romaaneja lukemalla. Uskon, että kirjoja lukevat löytävät ne itsekin ilman koulua. Romaanien lukeminen koetaankin oppilaiden, myös hyvien kirjoittajien, mielestä pakkopullaksi. Yhtään hyvää romaania en ole koulun kautta lukenut.

Itse haluaisinkin lukioon jatko-opintoihin sellaiseen kouluun, missä kirjoja analysoitaisiin mahdollisimman vähän.

Tympääntynyt 15-vuotias