Miksi yhden työntekijäryhmän
pitäisi uhrautua kaikkien puolesta

Raimo Vahtera on yksi suosikeistani, jonka jutut aina luen. Nyt olen hämmästynyt. Vahteran mielestä on vallan kohtuutonta, että kaikki kaupunkilaiset joutuisivat maksamaan enemmän omista palveluistaan veroäyrin korotuksella (TS 11.11.). Minusta se on maailman luonnollisin asia.

Jokainen myös saa palveluja. Jokainen syntyy, käy neuvolassa, ehkä päivähoidossa, koulussa, terveyskeskuksessa, erikoissairaanhoidossa, teatterissa, uimahallissa ym. Jotkut tarvitsevat myös vanhainkoteja ja sosiaalipalveluja. Tarkoitus on, että kaikki maksavat tulojensa mukaan ja saavat tarpeidensa mukaan. Osasta palveluja joutuu maksamaan, mutta ei yleensä koskaan täyttä hintaa. Systeemi on paljon parempi kuin vakuutus, josta ei saa, ellei pysty säännöllisesti maksamaan.

Kaupungilla on kolme eri tulolähdettä: palvelumaksut, valtionavut ja verot. Maksuja ei voi mielettömästi korottaa, valtionavut pienenevät kuin pyy maailmanlopun edellä. Ainoastaan veroista saa itse päättää; siis kaupunkilaisten valitsemat valtuutetut saavat päättää, samoin palveluiden määrästä.

Kaikki työssäkäyvät kuuluvat yleensä ns. kahviporukkaan. Kukaan ei odota, että yksi tai kaksi porukasta maksaa kaikkien kahvit. Nyt kuitenkin vaaditaan, että yksi osa koko kaupungin (onneksi on muitakin työnantajia) työssäkäyvästä väestöstä rupeaa maksamaan kaikkien yhteisistä palveluista.

Lomarahoja on ennenkin leikattu, nyt olisi lainattu ilman korkoa. Seuraavaksi vähennetään työntekijöitä, jolloin palvelutkin vähenevät. Palveluja ei saa pelkillä koneilla. Tiedän vain yhden toisen ryhmän, jonka oletetaan uhrautuvan muiden puolesta. Siihen kuuluvat hallitus, eduskunta, valtuutetut ja lautakuntien jäsenet. Heidät on siihen oikein valittu. Tosin siitä vähän maksetaankin.

Palveluista on nytkin puutetta, esim. kotipalveluista. Erilaisia palveluja antavat työntekijät näkevät asiakkaiden hädän, kun palveluja supistetaan ja jonot kasvavat niin sosiaali- kuin terveyspuolellakin. Aina enemmän palveluja pitäisi antaa pienemmällä henkilömäärällä kuin ennen ilman minkäänlaista palkitsemisen toivoakaan. Sitten illalla saa lukea lehdestä miten kaupungin talous kaatuu siihen, että meitä on liikaa.

Teemme mielellämme parhaamme ja autamme asiakkaita kykyjemme mukaan, mutta valtion velkaa emme ole aiheuttaneet emmekä kaupungin taloudellista tilannetta toimillamme vaikeuttaneet. Meidänkin työntekijöistämme suurin osa on pienipalkkaisia naisia; on yksinhuoltajia, lapsiperheitä ja niitä, joiden puoliso on työtön. Ei kaikilla ole varaa edes lainata lomarahoja, koska ne menevät elämiseen.

Valtiovalta on ottanut eniten työttömiltä ja pienituloisilta. Kaikki se kaatuu kuntien niskaan. Meidän kaikkien on maksettava enemmän saadaksemme entiset palvelut. Kelkasta pudonneita on myös autettava ellemme halua kerjäläisten ja rikollisuuden lisääntyvän kaupungissamme. Kerjäläiset ovat meille häpeäksi ja rikollisuus luo turvattomuutta. Kuulutan nyt päättäjien vastuuta ja kaupunkilaisten omaa aktiivisuutta päättäjien suuntaan.

Terttu Hyppänen