Pääkirjoitus 15.11.1997:
Hallituksella runnova linja
Suomen Emu-jäsenyydestä

Pääministeri Paavo Lipponen on omaksunut runnovan linjan Suomen viemisessä Emu-jäsenyyteen.
Pääministeri Paavo Lipponen on omaksunut runnovan linjan Suomen viemisessä Emu-jäsenyyteen.

Ei ole mitenkään uusi havainto, että poliittisilla johtajilla on taipumus etääntyä kansasta tai ainakin viehtymys olla välittämättä kansalaismielipiteestä, jos se käy heidän omia näkemyksiään vastaan. Samankaltaista tosiasioiden jättämistä huomioon ottamatta ilmenee toisinaan myös yritysmaailmassa, sen ylimmällä huipulla, kun pyritään härkäpäisesti ratkaisuihin.

Viime päivien julkisessa keskustelussa ei ole voinut välttyä havaitsemasta, että niin politiikassa kuin liike-elämässäkin on parhaillaan menossa prosesseja, joissa ei välttämättä anneta arvoa enemmistöjen näkemykselle, kun se sattuu olemaan ristiriidassa johtajien pyrkimysten kanssa.

Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Helsingissä pääministeri Paavo Lipponen puolusti voimakkaasti hallituksen näkemystä Suomen välttämättömistä tarpeista liittyä ensimmäisten maiden joukossa Emuun. Puolustamisessa ei sinänsä ole mitään oudoksuttavaa tai ristiriitaista, kun hallitus kerran on linjakseen Emu-jäsenyyden valinnut.

Kummalliseksi asian tekee kuitenkin Lipposen omaksuma kovakorvainen linja talous- ja rahaliitto Emua koskeviin kyselytutkimuksiin.

Viime tiistaina julkistetun Suomen Gallupin kyselytutkimuksen mukaan 57 prosenttia suomalaisista ilmoitti vastustavansa Suomen Emu-jäsenyyttä ensimmäisten joukossa. Pääministeri Lipponen tulkitsi tätä ja muitakin kyselyjä niin, että suomalaiset pitävät Emu-jäsenyyttä realiteettina.

Sama ylimielinen sointi on ollut myös valtiovarainministeri Sauli Niinistön kannanilmauksissa.

Oltakoon kyselytutkimusten arvosta yleensä mitä mieltä tahansa, pitäisi niiden tuloksen päinvastaiseksi kääntämisessä tietysti olla vahvoja perusteita. Pääministeri onkin valinnut kyselytutkimuksesta sen osan, joka myötäilee hänen näkemyksiään. Kansalaisilta näet kysyttiin myös, miten pitäisi menetellä, jos enemmistö EU-maista menee Emuun. Tässä tapauksessa enemmistö on hallituksen kannalla.

Kyselytutkimuskaan ei voi olla sellainen politiikan väline, jolla voidaan perustella samanaikaisesti täysin erilaisia näkemyksiä. Vaatimus kokonaisvaltaisesta tarkastelutavasta on paikallaan. Pääministeriltäkin on lupa odottaa, että hän kuuntelee kansalaisia herkällä korvalla.

Kansalaisia tällaiset ristiriitaiset tulkinnat kuitenkin hämmentävät entistä enemmän muutenkin vaikeassa asiassa. Ylenpalttisesta runnomisesta ei tässäkään tapauksessa välttämättä hyvää seuraa hallituksenkaan näkökulmasta. Ei olisi mitenkään hämmästyttävää, vaikka tämä epävarmuus ja ristiriitaisuus tarttuisi joihinkin hallituspuolueidenkin kansanedustajiin silloin, kun Emu-jäsenyydestä lopullisesti eduskunnassa äänestetään.

Enemmistöä vastaan näyttää käyvän myös Pohjola-yhtiöiden johto pyrkiessään toteuttamaan haluamaansa rakennemuutosta. Helsingin Sanomien kyselyn perusteella vain joka kymmenes henkivakuutusyhtiö Suomen edustajistovaalin ehdokkaista kannattaa Pohjolan johdon ajamaa keskittämishanketta. Sen mukaan Suomi-yhtiön henkivakuutuskanta pitäisi siirtää henkivakuutusyhtiö Pohjolaan ja lopettaa koko Suomi-yhtiö. Pääjohtaja Iiro Viinanen ajaa vastustuksesta välittämättä keskittämismallia yhtä kiivaasti kuin pääministeri Paavo Lipponen Emu-jäsenyyttä.