Pääkirjoitus 14.11.1997:
EU:n työllisyyshuippukokoukselta
ei pidä odottaa suuria saavutuksia

Euroopan unionin työllisyyshuippukokous pidetään ensi viikon torstaina ja perjantaina Brysselissä ilman, että siihen kohdistuisi kovin suuria odotuksia. EU:n komissiolta ei juuri ole tullut tuoreita ja uusia uria aukaisevia esityksiä työllisyyden parantamiseksi jäsenmaissa. Yksi kiinnostavimmista aloitteista on pyrkiminen työttömyyden vähentämiseen alentamalla arvonlisäveroa paikallisilta palveluilta.

Kokouksen käsittelyyn tulevassa aloitteessa esitetään, että jäsenmaat aloittaisivat kolmivuotisen kokeilun kohdennetun arvonlisäveron alentamisessa ensi vuoden heinäkuun alussa. Kun nykyinen ALV:n yleinen perusverokanta on 22 prosenttia, alennettaisiin se paikallisten palvelujen osalta kokeilun ajaksi kahdeksan prosentin tietämiin.

Komissio esittää kokeilun piiriin ison joukon työvoimavaltaisia paikallisia palveluja, muun muassa asuntoremontit, huvipuistojen toiminta, pesulat, kotiapu sekä lasten vammaisten ja vanhusten hoito. Kokeilu koskisi myös partureita, kampaamoita ja kosmetologeja.

Ajatus on varmasti hyvä eikä se ole aivan outo Suomessakaan, vaikka täällä yleensä onkin suhtauduttu nihkeästi sellaisin veronalennuksiin, jotka eivät kartuta vastaavalla rahamäärällä valtion kassaa jollakin muulla tavalla.

Sitä, kuinka paljon komission ehdotus vaikuttaisi työllisyyden paranemiseen, on vaikea arvioida millään tasolla, mutta joka tapauksessa on kysymys vain marginaalisesta työllistämisestä.

Kokeilulla olisi kyllä muitakin myönteisiä vaikutuksia kuin vain työllisyyden mahdollinen paraneminen. Todennäköisesti suuri joukko palveluja siirtyisi harmaan talouden puolelta tavanomaiseksi taloudelliseksi toiminnaksi, jos niiden verotusta huomattavasti alennettaisiin. Tämän näkökohdan merkitystä ei pidäkään aliarvioida. Käydäänhän Suomessakin jatkuvaa taistelua harmaata taloutta ja pimeitä markkinoita vastaan.

Komission tarkoituksena ei ole laatia sitovia ohjeita tai peräti direktiiviä arvonlisäveron alentamisesta. Se onkin viisasta, sillä kansalliset etunäkökohdat tässä asiassa ovat kovin erilaisia eri maissa. Jos esitys kuitenkin saa ensi viikon huippukokouksen hyväksynnän, on sen toteuttamisesta vaikea Suomessakaan pidättyä. Ei täälläkään ole työttömyyden nujertamisessa kovin suurta keinojen ylitarjontaa.

Suomessa on ollut vireillä juuri arvonlisäveron alentamiseen perustuvia työllisyyden parantamisohjelmia, mutta valmista ei ole vielä tullut. Joka tapauksessa komission esitykseen on otettava kantaa, jos huippukokous hankkeen hyväksyy.

Kovin korkealle ei toiveita huippukokouksen suhteen kannata virittää. Tulokset jäävät parhaimmillaankin vaatimattomiksi. Se on jouduttu toteamaan joka kerta, kun työllisyysongelmia Euroopan unionissa on yhteisvoimin pyritty ratkaisemaan.

Tuoreessa muistissa on vielä puolentoista vuoden takainen Firenzen huippukokous, jossa työllisyys oli keskeisesti esillä. EU:n komission puheenjohtajan Jacques Santerin nimissä valmisteltu työllisyysaloite, ns. luottamussopimus karahti pahasti kiville, kun jäsenmaat kieltäytyivät sitoutumasta siihen sisältyvien hankkeiden rahoittamiseen.

Ajankohta työllisyysongelmien ratkaisemiseksi on vaikea myös siksi, että useimmat jäsenmaat joutuvat jatkuvasti supistamaan julkisen talouden menoja Emu-kuntoisuuden saavuttamiseksi.