Kirjoittajavieras Kyösti Kiuru:
Ulkopuolisen
työvoiman käytöstä

Parhaillaan keskustellaan ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevista pelisäännöistä. Takana on paperiteollisuuden kohtalaisen massiivinen lakkokonflikti ja samaa kysymystä koskevat erimielisyydet hiertävät Masa-Yardsin Turun telakalla. Tapauksilla on huomattavia strategisia eroavaisuuksia, mutta periaatteessa kysymys on samasta asiasta.

Kysymyksen käsittelyä vaikeuttaa määritelmä siitä, mikä tai kuka on ulkopuolista työvoimaa. Äkkipäätään ajatellen ulkopuolista työvoimaa ovat työttömät työnhakijat, joille ei löydy lainkaan sijaa työelämästä. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys.

Työnhakija voi saada työpaikan alihankintaa harjoittavasta yrityksestä, joka soveltaa esim. metalliteollisuuden työehtosopimusta, mutta siitä huolimatta hänet luetaan edelleenkin ulkopuoliseksi työvoimaksi.

Telakkateollisuus on perinteisesti käyttänyt erittäin paljon alihankkijoita. Syy on yksiselitteinen. Telakan ei ole koskaan kannattanut tehdä kaikkea itse ja jatkossa kovat markkinatalouden lainalaisuudet siirtävät entistä enemmän töitä ulkopuolisten yritysten tehtäväksi. Uutta toimintamallia toteutetaan Masa-Yardsin Turun telakallakin telakkatyöntekijöiden vastustuksesta huolimatta.

Telakkakuru Martin Saarikankaan mukaan kysymys ei ole sen vähäisemmästä asiasta kuin olemassaolon varmistamisesta. Lienee ilmeistä, että Masa-Yardsin kuluvan vuoden tulos tulee olemaan kohtuullisen hyvä. Tämä varmasti yksi syy siihen, että telakan oma väki ei ymmärrä, miksi sen palkintona on lopputili, tai siirtyminen toisen yrityksen palvelukseen.

Toinen kysymys, joka vääjäämättä nousee esiin, on telakkatuki. Tällä hetkellä näyttää siltä, että poliittinen tilanne USA:ssa on johtamassa siihen, että telakkatukea kieltävää sopimusta ei OECD:n piirissä synny. Niinpä varmasti tullaan kysymään, että tarvitseeko Masa-Yards telakkatuen vain siksi, kun muidenkin maiden telakoille sellaista annetaan.

Ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevien selkeiden pelisääntöjen luominen on äärimmäisen vaikea tehtävä. On huomattava, että meillä on sopimus teollisuudessa, mutta se ei tyydytä ainakaan Paperiliittoa, jossa vallitsevaa tilannetta on hoidettu voimapolitiikalla. Palvelupuolella, jossa ongelmat ovat varmasti suurimmat, työnantajapuoli ei hyväksy edes teollisuuden nykyistä sopimusta, koska pitää sitä kilpailulain vastaisena.

Mitä siis tehdä? Luulen, että pitkässä juoksussa ainoa oikea vastaus on yrittää tehdä teollisuuden palkansaajien yhteistä sopimuspolitiikkaa ja mieluimmin yhdellä ainoalla työehtosopimuksella.

Ennenkuin tähän päästään, tulisiko historian väkipyörää kääntää takaisin 60-70-lukujen teollisuuspolitiikkaan? Se ei taida onnistua ainakaan yhteisellä sopimuksella työnantajapuolen kanssa. Ehkä tässä tilanteessa tulisi sittenkin hyödyntää teollisuudessa voimassa olevaa ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaa sopimusta. Toivottavasti tupo-neuvottelut eivät sentään kariudu tähän kysymykseen.

Kirjoittaja on Metallityöväen Liitto ry:n neuvottelu- ja hallintopäällikkö.