Kuntien keskinäinen solidaarisuus
entistä suuremmalla koetuksella

Professori Krister Ståhlberg ja tutkija Siv Sandberg julkaisivat kehittämissäätiön Polemia-sarjassa kirjan Kuntalaisten kunta ja valtio. Tausta-aineistoluetteloineen 96-sivuinen julkaisu on julkisuudessa ymmärretty tutkimukseksi. Oikeampi luonnehdinta siitä on kirjan esipuheessa ja takakannessa, joissa kirjoittajien todetaan käyneen läpi kuntaliitos- ja kuntakokokysymyksiä koskenutta keskustelua tutkimusten valossa ja esittäneen oman arvionsa keskustelun piilotavoitteista.

Kirjoittajien päätelmät voitaneen tiivistää siihen, että kuntien yhdistäminen ei ole yleistettävissä oleva patenttiratkaisu minkäänlaisiin ongelmiin, ja että siitä voi olla seurauksena myös haittoja. Kirjan käsitykset voidaan nähdä kriittisenä arviointina myös eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä olevaan kuntajakolainsäädännön uudistamiseen. Kirjoittajien tausta-aineisto näyttääkin rajoittuneen pienkunta vastaan suurkunta -asetelmaan.

Se, että tutkijat ovat perustaneet omat arvionsa yhdellä tasolla tapahtuneeseen tarkasteluun, on päästänyt heidät helposti monista vaikeista kysymyksistä. Tutkijat näyttävät unohtaneen problematiikan, joka aiheutuu siitä, että Suomen kunnat eroavat sekä alueelliselta että väestömääräiseltä kooltaan ja muiltakin rakenteellisilta ominaisuuksiltaan erityisen paljon toisistaan - ehkä enemmän kuin missään muussa Euroopan maassa.

Kaiken kattava peruskysymys ei olekaan: Pitäisikö kuntien olla suuria vai pieniä? Sen sijaan on kysyttävä, miten saada kuntajaotus sellaiseksi, että se osaltaan turvaa kuntien mahdollisuudet suoriutua tehtävistään käytettävissä olevin voimavaroin.

Vuoden 1996 alusta tapahtunut valtionosuusjärjestelmän muutos siirtää vahvimpien kuntien tuloja heikompien kuntien taloudellisten mahdollisuuksien ylläpitämiseen. Kuntien keskinäinen solidaarisuus johtuu entistä suuremmalle koetukselle, kun sisäinen muuttoliike vaikeuttaa tasaukseen osallistuvien kuntien taloutta.

Kuntien tulorahoituksen ydin on kunnan alueelle sijoittuva palkkatyö. Integraatio ja siihen kytkeytyvä kiristyvä taloudellinen kilpailu saattavat aiheuttaa kovia iskuja kunnille, joista yritykset muuttavat laajemmille markkinoille. Samalla vähenevät valtion mahdollisuudet kuntien taloudelliseen tukemiseen. Kuntarakenteen, ja sen osana kuntajaotuksen kehittämistä ei näinä aikoina voida käsitellä irrallaan näistä realiteeteista.

Kuntajaossa kytee julkisten palveluiden saatavuuden häiriöalttius.

Juhani Nummela
ylijohtaja