Perusoikeuksia loukkaamalla
ei lisätä kenenkään oikeusturvaa

Tuomioistuimessa avustajina toimivat lakimiehet ovat suorittaneet viisivuotisen oikeustieteen kandidaatin yliopistotutkinnon ja yleensä vielä vuoden tuomioistuinharjoittelulla hankkineet itselleen varatuomarin arvonimen. Asianajajaliittoon juristi voi liittyä oltuaan yliopistotutkinnon suorittamisen jälkeen neljä vuotta työelämässä. Asianajaja ei välttämättä ole varatuomari.

Nyt lakivaliokunnan käsiteltävänä on lakiehdotus, jolla oikeus toimimiseen avustajana maksuttomissa oikeudenkäynneissä (MOK) otetaan pois muilta kuin asianajajaliittoon kuuluvilta tai heidän toimistoissaan toimivilta lakimiehiltä. Tätä uudistusta perustellaan virallisesti oikeusturvasyillä.

Nykyisen lainsäädännön vallitessa tuomioistuimen on määrättävä MOK:iin avustajaksi asianajaja tai tehtävään kykenevä henkilö. Oikeudella on näin lain mukaan oikeus ja velvollisuus avustajan määräystä annettaessa tutkia avustajaksi pyydetyn pätevyys. Koko oikeudenkäynnin ajan avustajalle annettu määräys voidaan peruuttaa. Lisäksi oikeuden määräämään avustajan palkkion suuruuteen vaikuttaa tehdyn työn laatu.

Lakiehdotuksen mukaan maksutonta ei enää saisi jutun käsittelyn yhteydessä hakea tapaukseen muutoinkin perehtyvältä tuomarilta, vaan MOK on erikseen anottava oikeusaputoimistolta, jolla ei ole jutun kanssa mitään tekemistä. Pelkkä maksuttomien käsittely ilman muuta yhteyttä juttuun ei liene kenenkään juristin toivetyö, joten työ lienee tarkoitus siirtää oikeusaputoimistojen yhdistyessä ylijäävän kansliahenkilökunnan tehtäväksi?

Turun yleisen oikeusaputoimiston päällikkö Liisa Vehmas-Turusen mukaan (TS 1.11.) tulevaisuudessa asianajajaliittoon kuulumattomat juristit eivät ole riittävän tasokkaita MOK:n avustajiksi, mutta he voivat kylläkin edelleen hoitaa erilaisia velkomusjuttuja sekä niitä asioita, joita ihmiset haluavat itse viedä eteenpäin. Tämän logiikan mukaan lakiasiaintoimistoissa ammattitaito ei riitä päämiehen oikeusturvan vaarantumatta yleensä perusjuridiikkaa käsittäviin maksuttomiin juttuihin, mutta kylläkin esimerkiksi laajoihin perinnönjakoihin ja osituksiin, jotka välttämättä eivät kulje tuomioistuinkontrollin läpi. En saata uskoa, että valtiovalta välittäisi kansalaistensa oikeussuojasta vain silloin, kun valtio maksaa näiden oikeudenkäyntikulut!

Uuden lain myötä lakitoimistossa pitkään toimineen juristin on opastettava vähävaraiseksi osoittautunut asiakas kilpailevan lakimiehen pitämään asianajotoimistoon, jossa juttua voi kuitenkin ryhtyä hoitamaan vastavalmistunut oikeustieteen kandidaatti. Ihmisoikeussopimusten kannalta on hyvin arveluttavaa, että hallituksen esityksen mukaan muun lakimiehen kuin asianajajan määräämiseen avustajaksi ei riitä enää edes asianosaisen oma pyyntö. Vähävaraiselta viedään oikeus saada käyttää tuttua juristia.

Uudet säännökset johtavat tietenkin siihen, että kelpoisuusehdot täyttävien lakimiesten on yhdistymisvapautta kunnioittavassa maassamme pakko liittyä asianajajaliittoon. Tämä tarkoittaa lähinnä asianajajaliiton 5000 markan vuosittaisen jäsenmaksun maksamista. Vastavalmistuneiden ei kannata perustaa omaa toimistoa, vaan heidän on yritettävä päästä (vaikka ilmaiseksi) asianajotoimistoihin töihin.

Käsitykseni on, että puheena oleva lakiehdotus on voinut edetä lakivaliokuntaan saakka ilman että ainuttakaan lakiasiaintoimiston edustajaa olisi siitä kuultu. Kun ehdotuksen läpimeno tarkoittaa 20 miljoonan markan tulonsiirtoa lakiasiaintoimistoilta asianajotoimistoille, taustalla lienee vallan muut asiat kuin vähävaraisten ihmisten oikeusturvan parantaminen.

Outi Mannonen
varatuomari, Raisio