Pääkirjoitus 13.11.1997
Nato-suhteiden virallistaminen
ei merkitse askelta jäsenyyteen

Suomen ensimmäisenä Nato-suurlähettiläänä toimii Brysselin suurlähettiläs Leif Blomqvis t.
Suomen ensimmäisenä Nato-suurlähettiläänä toimii Brysselin suurlähettiläs Leif Blomqvis t.

Vielä joitakin vuosia sitten olisi tuntunut ajatusleikkinäkin mahdottomalta, että sotilaallisesti liittoutumattomalla Suomella olisi oma suurlähettiläs Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton päämajassa Brysselissä. Tänään tuntuu pelkästään luontevalta ja käytännölliseltä, että Suomella on Nato-suurlähettiläs. Leif Blomqvist jätti valtuuskirjansa keskiviikkona Naton pääsihteerille Javier Solanalle.

Periaatteessa muutos on huomattava, mutta käytännön tasolla diplomaattisuhteet vain vahvistavat jo jonkin aikaa vallinnutta käytäntöä. Suomen ja Naton yhteydenpito on tiivistynyt kovaa vauhtia rauhankumppanuuden myötä.

Suurlähettilästason yhteydenpito herättää väistämättä Suomessa kysymyksen, onko tämä kenties ratkaiseva askel kohti Naton täysjäsenyyttä tai merkitseekö se entistä tiiviimpää sitoutumista Natoon.

Suomi on monessa yhteydessä ilmaissut halunsa pysyä Nato-jäsenyyden ulkopuolella puolustusliiton lähivuosien laajentumisohjelmasta huolimatta. Rauhankumppanuus riittää Suomelle, vakuuttaa ulkopoliittinen johto, eikä sotilaspuolellakaan ole osoitettu innokkuutta, saati tarvetta, Natoon menolle.

Rauhankumppanuus ja mukanaolo Euroatlanttisessa kumppanuusneuvostossa ovat huomattavasti lisänneet yhteydenpidon tarvetta. Nyt on kysymys ikään kuin Suomen ja Naton suhteiden virallistamisesta.

Vaikka Suomen suurlähettiläs ei voikaan olla läsnä Nato-lähettiläiden viikottaisissa kokouksissa, uusi vaihe avaa joka tapauksessa runsaasti mahdollisuuksia osallistua yhteistyön keskeisen aiheen kriisinhallinnan suunnitteluun ja valmisteluun.

Tilanne muuttuu oleellisesti siitä, mitä se oli, kun suomalaiset joukot lähtivät entiseen Jugoslaviaan Ifor-operaatioon. Suomalaiset menivät muiden suunnittelemaan tehtävään tavallaan sokkoina.

Tästä eteenpäin ainakin tiedetään etukäteen, mihin ollaan menossa, kun osallistutaan Nato-vetoiseen kriisinhallintaan.

Suurlähettiläs Blomqvistin mukaan Suomelta odotetaan todennäköisyyttä osallistua suunnitteluvaiheen jälkeen myös itse toimintaan. Pelkästään suunnitteluun osallistuminen veisi nopeasti poliittisen uskottavuuden Suomen toiminnalta ja koko rauhankumppanuussuhteelta. Tietty liikkumavara Suomen on kuitenkin säilytettävä.

Suomen mukanaolo kriisinhallintatehtävissä on kiistatta järkevää toimintaa niin Suomen oman kuin koko maanosankin turvallisuuspolitiikan näkökulmasta. Nato ei ole koko 50-vuotisen historiansa aikana kertaakaan joutunut puolustamaan jäsenvaltioitaan hyökkäyksiä vastaan. Sen organisaatio on kuitenkin osoittautunut erinomaiseksi myös rauhanturvatehtävien ja kriisinhallinnan suunnittelussa ja käytännön toteuttamisessa.

Kylmän sodan päättymisen jälkeen Natosta onkin kehittynyt nimenomaan kriisinhallintakoneisto puolustusliittoajattelun kustannuksella. Tällaisena se sopii myös sotilaallisesti liittoutumattoman Suomen yhteistyökumppaniksi ilman vakiintuneiden turvallisuuspoliittisten linjausten muuttamista.