Miksi Emuun liittymisen
kustannuksista vaietaan

Siitä tulee kuluvan vuoden joulukuun kuudes päivä 80 vuotta, kun Suomi sai itsenäisyyden. Olen parikymmentä vuotta nuorempi itsenäistä Suomea ja muistan varsin hyvin ne vuodet jolloin Suomi vietti 50, 60, ja 70 vuotta. Kaikkia näitä on juhlittu hyvin näyttävästi ja juhlien valmisteluista on puhuttu ja kirjoitettu monta kuukautta ennen varsinaista juhla-aikaa. Miksi nyt ollaan 80-vuotisjuhlista niin kovasti hiljaa?

Liekö tarkoitus viettää mitään juhlaa. Väkisinkin tulee mieleen, että kovasti esillä oleva Emun kolmas vaihe aiotaan Suomen kohdalla toteuttaa heti ensimmäisten joukossa. Jos kovasti touhuttaisiin itsenäisen Suomen 80-vuotisjuhlista, niin se varmaan olisi paha jarru Emun toteuttamiseksi.

Kaikki varmaan mieltävät asian niin, että valtion itsenäisyys ja oma raha, Suomessa markka, kuuluvat saumattomasti yhteen. Miksi Emun kolmannen vaiheet toteuttamisesta johtuvista kustannuksista ei puhuta tai anneta julkisuuteen tosiasioita?

Kustannukset ovat valtavat, tehtäköön ne sitten useamman vuoden aikana, ei pienennä niitä. Monikaan ei varmaan tule ajatelleeksi mitä se maksaa, kun jokainen paperi, kone, laite, mittari, automaatti ja mikä vain missä tähän asti on ollut rahayksikkö markka niin se pitää muuttaa Euroksi.

Siitä kyllä puhutaan useasti että sitten, kun meillä on yhteinen raha Euroopassa niin turistin ei tarvitse vaihtaa rahaa matkustaessaan jonnekin EU-maahan. Tämä on juuri sellaista lillukanvarsipuhetta jolla ei oikeastaan ole mitään vaikutusta, mutta se menee kyllä tavalliseen Matti Meikäläiseen ja näin saadaan, niin herrat ainakin luulevat, kansan mielipide Emun kolmannen vaiheen taakse.

Taloudellinen alaslyöminen johtaa henkiseen alaslyöntiin ja tästä seuraa yleinen pessimismi mikä taas alentaa yhteiskunnallista osallistumisaktiivisuutta, esimerkiksi vaaleja ajatellen. Tämä ilmeisesti onkin juuri vallassaolijoiden tarkoituskin: vain hyväosaiset käyvät uurnilla varmistamassa asemaansa.

Näin ei saisi koskaan tapahtua, kaikkien on itse yritettävä pitää puoliaan ja osallistuttava silläkin uhalla, että se tuntuu turhauttavalta. Meillä kaikilla on elämästä kysymys, siksi emme saa menettää toivoamme.

Heikki Niittymäki