Armolla eri sisältö
eri kirkkojen opeissa

Piispa Eero Huovinen kirjoitti äskettäin julkisuudessa: Jokainen koulunsa edes viitosella selvittänyt muistaa, että uskonpuhdistuksen aikana kiisteltiin siitä, kelpaako ihminen Jumalalle yksin armosta vai armon ja ihmisen hyvien tekojen yhteisvaikutuksesta kuten Rooman kirkossa ajateltiin.

Nyt kirkot ovat lähentyneet toisiaan ja toteavat yhdessä: Jumala hyväksyy meidät yksin armosta, uskossa Kristuksen pelastavaa työhön eikä oman ansiomme perusteella. Huovinen ei kerro, että niin Yhteisen julistuksen kuin uuden roomalaiskatolisen yleiskatekismuksenkin mukaan ihminen pelastuu armosta ja ihmisen hyvin tekojen yhteisvaikutuksesta. Hän ei kerro myöskään sitä, että sanalla armo kuten monilla muillakin ilmaisuilla, on täysin eri sisältö mainittujen kirkkojen opeissa.

Luterilaisen raamattuun perustuvat vanhurskauden, pelastuksen, Jumala tarjoaa ihmiselle lahjaksi uskossa. Niinkuin lahjat yleensä, tämäkin tulee ihmisen ulkopuolelta. Lahja on Golgatalla koko maailman synnit kuolemallaan sovittanut Jeesus. Uusi lahja ei muuta entistä perintöä, perisyntiä, se säilyy ihmisessä, mutta hän saa uskoa Jumalan katsovankin itsensä sijasta Jeesusta Golgatalla. Ihminen on samanaikaisesti syntinen ja pelastettu.

Jos valinta on armosta, se ei ole teoista. Muutenkin armo ei enää olisikaan armo (Room. 11:6).

Yksin armosta ja yksin uskosta, sanotaan luterilaisten taholta. Katolinen kirkko tuo Yhteiseen julistukseen hyvien tekojen yhteisvaikutuksen. Tästä seuraa vapaa kilpailutilanne. Olenko yhtä hyvä kuin naapuri, tai tehnyt tarpeeksi parannusta joutumatta kiirastuleen selvittämään loppuja. Yhteinen julistus ei syrjäytä katolista oppia, vaan vie ihmisiltä tasa-arvon, mielenrauhan ja pelastusvarmuuden.

Yhteisen julistuksen yhteisymmärrys perustuu sekä-että ilmaisuihin. Kirkkoneuvos Cantell sanoi 2.11. radiossa Yhteisestä julistuksesta: Siitä tulee kaikkien keskustelujen lähtökohta ja koko keskus yhteiselle etsinnällemme siitä mitä kristillinen usko oikein on. Tämä ja oppituomioiden kumoaminen edellyttäisi raamatun uudelleen kirjoittamista.

Luterilaisuuden sekoittaminen yhteen katolilaisuuden kanssa tuottaa katolilaisuutta. Yksin raamattu tulee olla lähde ja normi myös oppikysymyksissä.

Heikki Ylönen
Vantaa