Helvetti on
- onko taivasta?

Ekumeenista, kristittyjen yhteistä vastuuviikkoa vietettiin 19-26. lokakuuta jo 20. kerran. Vuosien 1996-97 aiheena on ollut Katso lasta. Kerrankin kiva aihe ja helppo tehtävä! Kuten eläintenkin poikaset, lapsi on hellyttävä katsella.

Vastuuviikon aihe on kuitenkin suruista tehty. Läheskään kaikkien maailman lasten osa ei ole suloinen, päinvastoin: Yli 200 miljoonan lapsen on pakko tehdä työtä. Monet heistä tekevät orjamaisissa oloissa ylipitkää työpäivää ilman vapaapäiviä ja vuosilomia.

Noin miljoonaa lasta käytetään hyväksi prostituoituina.

Joka vuosi yli 12 miljoonaa lasta kuolee aliravitsemukseen tai helposti parannettaviin sairauksiin.

Noin 100 miljoonaa lasta asuu kadulla.

Kymmenen vuoden aikana kaksi miljoonaa lasta on tapettu sodissa.

Oma lukunsa on Algeria. Lähes joka aamu saamme sanomalehdestä lukea, montako siviiliä - pääosin naista ja lasta - on teurastettu menneen yön terroritekojen yhteydessä. Tällä vuosikymmenellä Algerian väkivaltaisuuksissa on kaikkiaan kuollut lähes 100 000 ihmistä.

Uskon ja maailman tosiasioiden yhdistäminen on aina ollut ongelma. Miten sopivat yhteen hyvä Luoja ja paha maailma? Kun ei kaikkivaltias itsekään pysty maailmaa hyväksi muuttamaan, miksi mekään ryhtyisimme niin toivottomaan puuhaan?

Pastori Antti Kylliäinen on ryhtynyt omalla tavallaan ratkomaan uskon ja maailman vaikeita kysymyksiä tuoreessa kirjassaan Kaikki pääsevät taivaaseen. Kun ei maailma sovi yhteen perinteisen jumalakuvan kanssa, muutettakoon käsityksiä Jumalasta. Käyhän kristinopin muuttaminen helpommin kuin maailman parantaminen.

Kylliäisen päätelmien mukaan Jumala kyllä on rakastava, muttei kaikkivaltias. Niinpä hän ei voi maailman kärsimykselle mitään, vaikka haluaisikin. Helvettiä ei ole olemassakaan, mutta taivaaseen pääsevät kaikki.

Maailman realiteetit ja monen ihmisen kokemukset puhuvat pikemmin sen puolesta, että helvetti on olemassa. Taivaaseen on vaikeampi uskoa.

Kun kristilliset järjestöt yhteistuumin muistuttavat maailman vääryyksistä ja lasten oikeuksien karkeista loukkauksista, osoittaa se samalla, että kaikesta huolimatta on mahdollista uskoa hyvään Jumalaan ummistamatta silmiä tosiasioilta.

Usko ja tosiasiat eivät vain ole sovitettavissa yhteen logiikan ja järjen tasolla. Ne voivat yhdistyä vain yksittäisen ihmisen sydämessä, tunteen ja kokemisen tasolla.

Vastuuviikon tavoitteena on, että näitä sydämiä olisi mahdollisimman monta.

Voisiko olla, että Jumala olisi jättänyt meidän tehtäväksemme maailmasta ja toisistamme huolehtimisen. Mutta mitä tällainen luottamus kertoisi hänen arvostelukyvystään?

Kirjoittaja on tarvasjokilainen terveyskeskuslääkäri.