SAK:n tavoitteissa tinkimisvaraa

SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja johtaja Pekka Ahmavaara perimmäisten tavoitteiden äärellä.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen ja johtaja Pekka Ahmavaara perimmäisten tavoitteiden äärellä.

Syksyn tuloneuvotteluissa aletaan päästä pikku hiljaa tosi toimiin eli varsinaiseen vääntöön keskitetyn sopimuksen sisällöstä. Suurin palkansaajajärjestö SAK julkisti maanantaina palkkatavoitteet, joita ei voi ainakaan alimitoituksesta moittia.

SAK mielii kaksivuotista tulosopimusta, joka sisältää odotetusti sekä palkka- että veroratkaisun. Palkkoihin se hakee korotuksia, joiden kustannusvaikutukset olisivat ensimmäisenä vuonna 3,4 ja toisena 2,3 prosenttia. Niitä täydentäisivät yhteensä noin kolmen miljardin markan veronkevennykset.

SAK laskee, että tavoitteiden toteutuminen toisi palkansaajille keskimäärin kahden prosentin ostovoiman kasvun kumpanakin sopimusvuonna. Vähemmälle huomiolle se jättää esityksensä kansantaloudellisten seuraamusten, eri toten inflaatiovaikutusten arvioinnin.

Vaikka SAK:n palkankorotusluvut eivät tunnu odotettavissa olevaan talouskasvuun verrattuna kovin suurilta, ne ylittävät selvästi inflatorisuuden rajan. Suomen Pankin tiukasti vartioima pohjainflaatio on noussut vuositasolla prosentin verran ja paineet ovat edelleen ylöspäin.

Tätä taustaa vasten SAK:n palkkaesitys on ylimittainen, eikä palvele keskusjärjestön korostamaa työllisyystavoitetta. Päin vastoin, hintojen ja kustannusten laukkaamaan päästäminen olisi varmin tapa katkaista siivet vakauttavalta ja työllisyyttä tukevalta talouskehitykseltä.

SAK:n taannoisen kyselyn mukaan ylivoimainen enemmistö kenttäväestä (79 prosenttia ) pitää työllisyyden edistämistä tuloneuvottelujen ykköstavoitteena. Tärkeyslistan kakkoseksi nousi inflaation vastustaminen (52 %) ja vasta kuudenneksi (24 %) palkankorotukset.

Näyttää siltä, että palkansaajien suuri hiljainen enemmistö on järjestöjohtoaan valistuneemmilla linjoilla. On toisaalta ilmeistä, että tulopöytään on jätetty tietoisesti tinkimisen varaa, mikä kuuluu normaaliin työmarkkinataktiikkaan.

SAK:n ehdottama sopimusmalli, jossa ostovoimaa haetaan palkankorotusten ja veronkevennysten yhdistelmällä on sinällään tuttu ja toimivaksi todettu. Nykyinen sopimus on rakennettu samalla konseptilla ja sangen hyvin tuloksin: tulopoliittisen selvitystoimikunnan mukaan palkansaajien ostovoima kasvaa tällä tupokaudella 7,5 prosenttia.

Palkkaratkaisua tukevoittava kolmen miljardin markan veropaketti ei liene hallitukselle liian iso pala nieltäväksi, jos tulosopu muutoin syntyy juoheasti ja kohtuullisin kustannuksin.

Kevennykset olisivat takapainotteisia, mikä on hallituksen mieleen paitsi suhdannepoliittisesti myös siksi, että suuremmat veronhuojennukset osuisivat parahiksi vaalivuoteen 1999.

Vaikka TT ja palvelutyönantajat reagoivat SAK:n avaukseen yhtä kriittisesti kuin palkansaajien keskusjärjestö työantajien vastaavaan esitykseen viime viikolla, molemmilla on varmasti sekä kykyä että halua päästä neuvotteluissa kunnialliseen lopputulemaan.

Paljon riippuu siitä, miten merkittävän sijan Emu-puskurit, paperin alakohtaiset ongelmat, työrauhakysymykset ja muut tulopöydälle nostettavat erillisaiheet lopulta saavat.