Pääkirjoitus 4.11.1997:
Venäjä ja Japani vihdoin
tiellä rauhansopimukseen

Venäjän ja sen edeltäjän Neuvostoliiton suhteet Japaniin ovat toisesta maailmansodasta saakka olleet viileät. Rauhansopimusta maiden välillä ei ole vieläkään solmittu, vaikka sodan päättymisestä on jo yli 50 vuotta. Presidentti Boris Jeltsinin ja Japanin pääministerin Ryutaro Hashimoton epävirallinen tapaaminen viikonvaihteessa Siperiassa onkin muodostumassa tuloksiensa puolesta suureksi läpimurroksi maiden poliittisissa ja taloudellisissa suhteissa.

Jeltsin ja Hashimoto nimesivät yhteiseksi tavoitteekseen viivästyneen rauhansopimuksen solmimisen vuonna 2000. Tavoite on kummankin kannalta merkittävä ja arvokas. Se vapauttaisi sekä Moskovan että Tokion normaaleihin valtiollisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin suhteisiin.

Neuvostoliitto ja Japani solmivat uudelleen diplomaattiset suhteet jo vuonna 1956, mutta valtioiden välit ovat olleet kaukana naapurimaiden välisestä normaalista kanssakäymisestä. Pahimmin sopua on hiertänyt neljästä Kuriilien saariryhmän pienestä saaresta 50 vuotta käyty kiista. Neuvostojoukot miehittivät nämä saaret aivan toisen maailmansodan lopulla ja lähes siitä saakka Japani on vaatinut saarten palauttamista ehtona normaalin kanssakäymisen aloittamiselle.

Jeltsin ja Hashimoto astuivat kalastusmatkallaan aivan uuteen aikakauteen sitoutuessaan toimimaan rauhansopimuksen puolesta.

Voi olla, että valtiomiehet joutuvat jossakin vaiheessa toteamaan leppoisan kalamatkajuttelun olevan toista kuin tiukan diplomaattisen väännön virallisissa neuvotteluissa.

Jeltsin tietää hyvin, että saarten palauttaminen on ristiriidassa Venäjän perustuslain kanssa. Lain, jonka toteutumisen ylin valvoja hän itse on. Perustuslain mukaan Venäjän rajat ovat koskemattomia. Ongelma on sama kaukana Aasiassa kuin esimerkiksi Karjalan kannaksella, jossa alueiden palauttaminen Suomelle on ensimmäisenä törmännyt Venäjän perustuslakiin.

Paljon saakin vettä virrata Jenisei-joessa ennen kuin Venäjä luovuttaa sinänsä mitättömät ja puolustuksellisestikin nykyisin arvottomat saaret takaisin Japanille.

Kaikella on kuitenkin hintansa. Pienillä saarillakin. Ja Japanilla on vahvoja valtteja, joilla se voi pehmittää Moskovan vastarintaa. Huomattava taloudellinen apu ja japanilaisen pääoman merkittävä tulo Venäjän kehittämiseen ovat tehokkaita keinoja hyvittää moninkertaisesti muutaman saaripahaisen luovuttaminen. Venäjä tarvitsee kipeästi yhteistyötä niin kaupassa, kuljetuksissa, energia-alalla kuin koulutuksessakin.

Habarovskin ja Vladivostokin alueet ovat kaukana Moskovasta, mutta lähellä Japanin keskuksia. Erityisesti niiden kehittämisessä japanilaisten panos olisi tarpeen. Sitä paitsi nämä alueet ovat niin kaukana Venäjän keskusjohdosta, että ne voivat halutessaan kulkea jokseenkin itsenäisiä polkuja.

Jeltsinillä on kuitenkin Moskovassa niskassaan kansallismieliset haukat, jotka vartioivat jokaista neliömetriä pyhää venäläistä maata. Heidän ja nykyisen perustuslain yli Jeltsinin on käveltävä, jos hän aikoo kehittää suunnitellulla tavalla Venäjän-Japanin akselia. Mahdollista myös on, että Japanin into Kuriilien saarten palauttamiskampanjassa vähitellen hiipuu, jos esimerkiksi paikka YK:n turvallisuusneuvostossa avautuu Tokiolle.