Koulu on kuin tehdas

Koululaitoksen tarkoitus nyky-yhteiskunnassa on tärkeä. Nykyään kilpaillaan tiedoilla ja taidoilla, joten on ymmärrettävää miksi lukiossa painotetaan juuri lukuaineita ja kieliä. Mutta monesti meiltä vaaditaan liikaa. Lukio on nykypäivänä kuin tehdas jonka päätuotteita me olemme.

Onko tarkoituksemme opiskella liukuhihnalla, jonka vauhtia kasvatetaan alituisesti lisäämällä uusia säännöksiä ja rajoituksia opiskeluumme?

Meitä kohdellaan kuin koneita. Ruokapisteitä vähennettiin neljästä kahteen, jolloin ruokajonot pitenivät, aikaa ruokailuun jää noin 5-10 minuuttia.

Tunnit ovat missä sattuvat, tilanpuutteen takia usein viereisellä ala-asteella. Kolme viimeistä välituntia poistettiin kokonaan antaen tilalle 5 minuuttia siirtymäaikaa seuraavalla tunnille. Koeviikkoa ollaan poistamassa monista kouluista, joka käytännössä tarkoittaisi, että itse koeviikko pysyisi ennallaan, mutta kokeiden jälkeen olisi vielä tunteja.

Meidän siis pitäisi lukea seuraavaksi päiväksi pahimmillaan 200-sivuinen koekirja ja tehdä samalla vielä liuta läksyjä. Jos meiltä vaan vaaditaan antamatta mitään takaisin ei ole ihme, jos koululaisten sairaudet ja masennustilat kasvavat.

Jotain on tehtävä. Koeviikko toimii hyvin nykyisellään. Kurssitarjottimet pitäisi suunnitella niin, että valinnat pysyisivät ennallaan eikä kävisi niin kuin nyt, että yhdessä jaksossa on 20 viikkotuntia ja toisessa taas 40.

Ruokailujärjestelmä koulussamme pitäisi palauttaa ennalleen, jotta edes vähän aikaa ehtisimme rentoutua ja syödä rauhassa lämmintä kouluruokaa, joka nykyään usein on jo ehtinyt jäähtyä tai on loppunut meidän päästessä vihdoin syömään.

Kaupungin pitäisi myös enemmän panostaa koulurakennusten huoltoihin ja laajentamiseen. Nykyinen oppilaskunta on liian iso nykyiseen opettajakuntaan ja rekennuksen kokoon nähden.

Opiskelutahtia voisi hieman pudottaa, ei maailma siihen kaadu, jos aikaa jää vähän muuhunkin kuin pelkkään opiskeluun.

Heikki Hölttä
2. vuoden opiskelija
Kastun luonnontieteiden erikoislukio
Turku