Kirjoittajavieras -kolumni
Maija Perho:
Kokoomus ei hyväksy
Sundqvist-sopimusta

Eduskunta äänesti reilu viikko sitten hallituksen luottamuksesta keskustan tekemän välikysymyksen pohjalta. Äänestyksen tulos osoitti selkeästi, että Lipposen hallitus nauttii kansanedustajien luottamusta.

Välikysymysäänestyksen jälkeen keskusta kuitenkin väitti, että hallitukselle luottamusta äänestäneet kansanedustajat ja puolueet olisivat samalla antaneet luottamuksensa myös ex-ministeri Arja Alhon (sd) tekemälle sopimukselle Ulf Sundqvistin kanssa. Tämä ei pidä vähimmässäkään määrin paikkansa.

Kokoomus ei ole hyväksynyt, eikä hyväksy Sundqvist-sopimusta. Sopimus on syvästi loukannut kaikkien vastuullisten kansalaisten ja poliitikkojen oikeudentuntoa.

Syyt siihen, miksi kokoomus ei hyväksy Sundqvist-sopimusta, ovat selvät. Ensinnäkin sovittu 1,2 miljoonan markan korvaussumma ei ole linjassa muiden vakuusrahaston tekemien sovintoratkaisujen kanssa. Kaikissa muissa sovintoratkaisuissa vakuusrahasto on sovitellut tuomioistuimen päätöstä siten, että tuomittu vahingonkorvaus on muutettu yhteisvastuusta pääluvun mukaiseksi eli sellaiseksi, että vahingonkorvausvelvollinen vastaa vain omasta osuudestaan, mutta ei toisten. Sundqvistin kanssa tehty sopimus on ainoa, jossa myös oman korvausosuuden mukaista pääomaa on pienennetty. Hallituksen vastauksessa todetaan, että oikea sovintosumma Sundqvistin kohdalla olisi ollut 5,7 miljoonaa markkaa, jos olisi menetelty samoin kuin muidenkin vahingonkorvausvelvollisten kohdalla.

Toinen käytetty perustelu linjasta poikkeamiseen on hyvin outo. On viitattu siihen, että pääluvun mukainen sovinto on ollut mahdollinen silloin kun tuomioistuin on kohtuullistanut riittävästi vahingonkorvauksen markkamäärää. Ikäänkuin olisi jotenkin sattumanvaraista ja Sundqvistista itsestään riippumatonta se, että korvaussumma hänen kohdallaan muodostui suuremmaksi kuin esimerkiksi Pohjois-Karjalan Säästöpankin hallituksessa istuneiden maallikkojäsenten kohdalla.

Mistään sattumasta ei tietenkään ole kysymys. Jo kahteen kertaan soviteltuun korvaussummaan vaikutti luonnollisesti aiheutetun vahingon suuruus, mutta sen lisäksi erityiset juuri Sundqvistiin liittyvät syyt. KKO totesi tuomiossaan, että Sundqvistilla on sekä pankin pääjohtajan aseman vuoksi että luototukseen liittyneen henkilökohtaisen ja läheisen edun vuoksi ankarampi vastuu luotonannosta syntyneestä vahingosta kuin muilla johtokunnan jäsenillä.

Kolmas perustelu sille, miksi Sundqvist-sopimusta ei olisi tullut hyväksyä on se, että Sundqvistin mahdollisuuksia suoriutua korvausvelvollisuuksistaan ei oltu riittävästi selvitetty.

Välikysymysäänestyksessä ei ollut kyse Sundqvist-sopimuksen hyväksymisestä, vaan koko hallituksen luottamuksesta. Päätöksen Sundqvist-sopimuksen hyväksymisestä teki hallituksessa ministeri Alho. Hän kantoi virheestään ankaran poliittisen vastuun ja erosi. Keskusta on välikysymyksellään, julkilausumillaan ja johtomiestensä vihjailuilla yrittänyt laajentaa poliittisen vastuun koskemaan koko hallitusta. Vaatimus on täysin perusteeton.

Entisen pääjohtajan Ulf Sundqvistin kanssa tehty sovintosopimus ei nauti kokoomuksen kansanedustajien luottamusta. Lipposen hallitus sen sijaan nauttii.