Suomi 1947 -kolumni:
Rauman suuronnettomuus

Hirvittävä tehdasonnettomuus Raumalla - Myrkkykaasupilvet tulvivat räjähdyksen ja sortuman särkemistä kloorisäiliöistä Rauma-Raahe Oy:n tehdasalueelle. Ainakin 16 kuolonuhria - useita vaikeasti sairaana.

Turun Sanomat otsikoi näin marraskuun 5. päivän suuronnettomuuden, jonka uutinen vei puolet 6.11. lehden etusivusta.

Järkyttävä onnettomuus tapahtui noin klo 18.20 illalla. Rauma-Raahe Oy:n selluloosatehtaan valkaisuosastolla räjähti yksi voimakkaasti kokoon puristettua kloorikaasua sisältänyt säiliö. Räjähdys muutti kaupungin kuin nykyaikaisen sodankäynnin jalkoihin jääneeksi rintamapaikkakunnaksi.

Uutinen kertoi, että räjähdyksen voimasta sortui tiilisen tehdasrakennuksen toinen pääty, jolloin muutkin kloorikaasusäiliöt vaurioituivat ja myrkkykaasupilvet alkoivat levitä tehtaalle ja sen ympäristöön.

Hiljaisen etelätuulen kantama myrkkypilvi levittäytyi sitten Notkolan asuntoaluetta ja rautatieasemaa kohti.

Tehdasalueella syntyi paniikinomainen tunnelma ja pako kohti kaupunkia. Katastrofi vallitsi pian kaupungissakin ensimmäisten kaasumyrkytyksen uhrien hoiperrellessa pitkin katuja. Myös kerrottiin, että eräät pakokauhun vallassa paenneet ihmiset olisivat joutuneet mereen ja hukkuneet.

Myrkky otti ensimmäiset uhrinsa tehdasalueelta. Välittömästi räjähdyksen jälkeen todettiin 12 ihmisen saaneen surmansa.

Räjähdyksen yhteydessä syttyneen tulipalon sammuttaminen vei pitkään; kaameassa ympäristössä uhkasi jokaista suojautumatonta hengityksen kohtalokas salpautumien ja kaasu ärsytti myös silmiä ja pian sokeutti uhrin.

Rauman palomiehet ponnistelivat vielä puolen yön jälkeenkin säiliöstä tulvivan kaasun sitomiseksi alueelle ruiskutettuun veteen. Kuitenkin ilmaa raskaampi myrkkypilvi levisi hitaasti ympäristöön ja lähitienoilla arvellaan kuolleen joukoittain eläimiäkin.

Katastrofiuutisten kirjoittajan nimeä ei ollut lehdessä, mutta suoraan Raumalta uutiset oli TS:ään illalla toimitettu ja ilmeisen asiantuntevasti.

Kirjoittaja oli päässyt illalla sairaalaan, missä hän näki uhrien hirveät kärsimykset. Puolenyön aikana uhreja oli sairaalassa jo toista sataa ja loukkaantuneita oli alettu sijoittaa myös kunnalliskodin tiloihin.

Viranomaisten ja hoitohenkilöstön kiireet olivat niin kovat, että kaikkien uhrien omaisille ei ehditty edes antaa tietoja läheisten kohtalosta.

Uutisessa kerrottiin, että kloori on voimakkaasti kudoksia syövyttävä aine, joka ärsyttää ja syövyttää limakalvoja ja keuhkorakkuloihin tunkeutuessaan aiheuttaa vähittäisen tukehtumiskuoleman. Klooria käytettiin ensimmäisen maailmansodan aikana taistelukaasuna.

Onnettomuutta seuraavana päivä kloori haisi vielä kaupungissa, joka oli ankean sateinen ja suruliputettu. Sade oli kuitenkin pelastavaa, sillä se puhdisti ilmaa ja auttoi neutralisoimista. Raunioihin ruiskutettiin edelleen vettä palokunnan toimesta.

TS:ssä haastatellut pelastuneet työntekijät kertoivat, että monet kuolemat ja pahat myrkytykset aiheutuivat siitä, kun ihmisen pakenivat tehtaalta kohti kaupunkia myötätuuleen tappavassa pilvessä. Eräs vastatuuleen juossut kertoi siksi pelastuneensa, toiset olivat pelastuneet uimalla 150-200 metriä leveän Sampaanalan yli.

Seurantauutisessa kerrottiin vääriksi tiedot hukkumiskuolemista paniikkimaisen paon yhteydessä. Eläinkuolemien todettiin rajoittuneen muutamiin hevosiin ja lampaisiin.

Marraskuun 8. päivän uutisten mukaan edelleen suruliputetun kaupungin onnettomuuspaikan raunioista tihkuva kaasu vaikeutti vieläkin pelastustöitä. Helpotusta toi se, että pohjoistuuli työnsi kaasua merelle päin. Uhreja oli siihen mennessä 17; raivauksissa oli todettu, että kloorisäiliöistä oli vain yksi vaurioitunut.

Orvoiksi jääneiden lasten koteihin sosiaaliviranomaiset olivat hankkineet kodinhoitajia, myös lasten sijoittamista oli jo ryhdytty selvittämään.

Rauman uhrit haudattiin marraskuun 16. päivänä. Vainajia oli nyt 19, joiden saattajat olivat täyttäneet kirkon ääriään myöten.

Kirkosta valkoiset arkut kannettiin havuilla verhottuihin kuorma-autoihin, joiden saattuetta hautausmaalle seurasi lähes 10000 ihmistä. Vainajista 17 laskettiin yhteishautaan.

Kirjoittaja Veli Junttila on Turun Sanomien toimittaja.