Pääkirjoitus 2.11. 1997:
Millä kurssilla markka euroon

Euroopan talous ja rahaliiton syntyminen näyttää yhä todennäköisemmältä, mitä lähemmäs vuosi 1999 tulee. Kiihtyvä talouskasvu pehmittää poliittista ilmapiiriä. Yhä useamman EU-maan yltäminen Emu-pääsyvaatimuksiin, kriteereihin, työskentelee eurooppalaisen liikkeen yhtenäisyyden puolesta. Vain kansa on vastaan.

Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tuore mielipidetutkimus kertoo, että ainoastaan viidennes suomalaisista kannattaa Suomen liittymistä Emuun ensimmäisten joukossa. Vastustajia on 59 prosenttia. Vastauksissa Emu-kannatus lisääntyi, jos Emun oletettiin toteutuvan laajana ja useimmat EU-maat liittyvät rahaliittoon. Jälkimmäinen vaihtoehto ja Emun toteutuminen 10-11 valtion unionina näyttävät nyt yhä todennäköisemmältä.

Onko sama, millä kurssilla markka liitetään uuteen eurovaluuttaan ensi keväänä? Vapun superviikonloppuna kokoontuvat kaikki EU-elimet Brysselissä. Euroopan keskuspankin esiaste EMI, EU-parlamentti, Ecofin-neuvosto ja valtionpäämiesten huippukokous paitsi valitsevat rahaliittoon kelpuutettavat jäsenet, ne myös päättävät EU-maiden keskinäiset valuuttakurssit. Kiinnitys on lopullinen.

Tulisiko markalle tuolloin tehdä vielä viimeinen devalvaatio tai revalvaatio ennenkuin valuutat sulautetaan yhteiseksi euroksi?

Markan kytkentäkurssi jakaa mielipiteitä myös yrityskentällä. Kotimarkkinoilla toimiville kelpaisi markan vahva kytkentäkurssi, vientisektori toivoo mahdollisimman alhaista noteerausta. Keskitietä näyttänee markan keskikurssi EU:n valuuttakurssimekanismissa Ermissä.
EU:n talous- ja rahaliittoon liittyvien maiden valuuttojen kiinnittäminen euroon eroaa markan aiemmista kurssirukkauksista siinä, että kyseessä on lopullinen kurssitason kiinnitys. Sitä suurempi syy on kiinnittää huomiota Suomen pitkän tähtäimen kilpailukykyyn: onko Suomen hinta- ja palkkataso sopusoinnussa maan teollisuuden tuottavuuteen ja kilpailukykyyn.

Kertakurssikorotus saattaa osoittautua lyhyeksi illuusioksi, harhaksi rikkaudesta. Pysyvää nettohyötyä ei viimeisestä devalvaatiostakaan ole. Inflaatiovauhdin kurissa pitäminen suhteessa muihin rahaunionin maihin ja kolmansiin maihin ratkaisee Suomen pärjäämisen pitkässä juoksussa.

Emu-juna tulee kohti sellaisella vauhdilla, että varsinainen Emu-keskustelu tuskin ehtii ennen päätöksiä kunnolla alkaakaan. Eduskunta ottaa kantaa hallituksen Emu-selontekoon jo helmikuussa. Yhä todennäköisemmältä näyttää, että Emuun mennään mukaan hämmästyttävän vähäisellä keskustelulla - kielestä ja jäsenvaltiosta riippumatta.

Keskusteluun on aihetta, sillä edelleenkään ei ole aukottoman selvää, mitkä ovat Suomelle Emusta koituvat ongelmakohdat ja miten niihin pitäisi mahdollisesti varautua.

Suomen Pankin tutkija Sinimaaria Ranki ihmetteli taloustoimittajien rahaliittoseminaarissa, miksi Emun vaikutuksia ei ole tutkittu jo hyvissä ajoin. Jukka Pekkarisen asiantuntijaryhmän keväällä julkaisemaa raporttia Emun vaikutuksesta Suomeen keskuspankin tutkija pitää järkyttävän heikkona: esityksenä siitä, mikä Suomi oli 1970-luvulla. Raportti ei Rankin mielestä kerro sitä, mitä ongelmia Suomelle voi tulla 1990-luvulla tai sen jälkeen.