Päivän pistot -kolumni:
Suru ja viha jäivät jäljelle

Milloinkaan aikaisemmin suomalainen poliisi ei ole saanut niin paljon tukea ja myötätuntoa kuin nyt kohutun kahden raa'an poliisimurhan jälkeen.

Milloinkaan aikaisemmin tavalliset suomalaiset eivät ole näin laajalti ilmaisseet tunteitaan, aitoa suruaan uhrien omaisia kohtaan kukin ja kynttilöin.

Milloinkaan aikaisemmin meillä ei ole tunnettu näin suurta vihaa murhaajaa kohtaan kuin nyt. Suorastaan pelottaa ajatus, että murhaaja olisi ollut esimerkiksi somali tai venäläinen!

Työvelvollisuuttaan hoitavia poliisimiehiä on surmattu silloin tällöin kautta historian, mutta eivät ne ennen ole nostattaneet vastaavaa kansanliikettä kuin nyt. Esimerkiksi neljän poliisin surma Pihtiputaalla vajaa kolmekymmentä vuotta sitten herätti enemmän sääliä onnetonta surmaajaa kuin uhreja tai heidän omaisiaan kohtaan.

Mikä nostatti nyt ennennäkemättömän myötätunnon poliisia kohtaan? Poikkeuksellisen raaka tekotapa on yksi selitys, mutta tuskin ainoa.

Ehkä juuri nyt - kansainvälistymisen kovassa vauhdissa koemme erityistä turvallisuuden kaipuuta, joka kanavoituu tueksi kansainvälisen rikollisuuden kurimuksessa kamppailevalle poliisillekin.

Kaksoismurhan nopea selvittäminen toi poliisille lisämeriittiä. Kaikki sujui oikeastaan käsittämättömän hyvin - aina asiallista tiedottamista myöten.

Poliisin ratkaisevana apuna olivat tavalliset kansalaiset yleisövihjeineen, mikä osoitti mahdollisimman konkreettisesti, miten tärkeää on poliisin ja kansalaisten yhteistyö, jossa tietysti tiedotusvälineet ovat välttämättömänä linkkinä mukana.

Ihmiset kokivat surun hetkellä samanlaista yhteisyyttä kuin prinsessa Dianan poismenon jälkeen. Poliisi oli tällä kertaa ilman varauksia meidän kaikkien kanssa samalla puolella.

Nyt on vain vaarana, että kansalaisten kiihko aiheuttaa ylireaktion koko yhteiskuntaan. Jos poliisi saa murhaaja Steen Christensenin ansiosta lisää työvoimaa, se ei ole pahitteeksi, päinvastoin. Kansainvälisen rikollisuuden vyöryyn meillä ei ole riittävästi varauduttu.

Mutta jos tapahtuma lisää poliisin aseenkäyttöä ja koventaa muutenkin tarpeettomasti otteita kansalaisia kohtaan, silloin mennään hakoteille. Epäilemättä nyt voimistuvat äänet, jotka vaativat lisää kuria yhteiskuntaan, vankiloiden täyttämistä ja kovempia rangaistuksia rikollisille kautta linjan.

Kansalaisten viha tanskalaista murhaajaa kohtaan on nyt niin suuri, että olen kuullut jo lukuisten ihmisten aivan tosissaan toivoneen, että poliisin olisi pitänyt ampua Christensen saman tien.

Siis siitä vain pois päiviltä ja veronmaksajien kontolta ilman oikeudenkäyntiä! Välittömän kuolemanrangaistuksen kannattajia löytyy hämmästyttävän paljon tavallisten kansalaisten keskuudesta, kun tekijänä on paatunut psykopaatti.

Monet ihmettelevät jälkeenpäin, miksei surmansa saanut poliisipartio komentanut yöllistä hiippailijaa heti kädet ylhäällä poliisiautoa vasten ja kysynyt vasta sitten, millä asioilla mies liikkui. Näinhän menetellään Amerikassa - ja varsinkin poliisisarjoissa.

Tällaista yhteiskuntaako todella halutaan? Ilmeisesti mieli hieman muuttuisi näiden mielipiteiden esittäjiltäkin, jos he täysin syyttöminä joutuisivat jenkkimallisen poliisin kovan käsittelyn uhriksi.

Vankien lomiakin äimistellään. Ei huomata, että joskus heidät on kuitenkin päästettävä vapaaksi. Sopeutusta normaaliin yhteiskuntaan tarvitaan.

Suomessa poliisi, oikeuslaitos ja vankeinhoitolaitos ovat kokonaisuutena hoitaneet vaikean tehtävänsä viime vuosikymmeninä ihan tyydyttävästi. Rikollisuutemme on hallinnassa. Vankien määrä on kiistellyn K.J. Långin aikana pudonnut lähes puoleen pahimmasta ajasta, sivistysvaltion tasolle.

Oikeusministeri Kari Häkämiehellä tuntuu olevan halua koventaa rangaistuksia varsinkin väkivaltarikoksissa. Ehkä erityisesti seksuaalirikosten osalta onkin tarkistamisen varaa. Raiskauksista ei saisi selvitä ehdollisilla tuomioilla!

Surkuhupaisa oli Kemin käräjäoikeuden päättämä ja Rovaniemen hovioikeuden vahvistama tapaus, jossa raiskauksen lyhytkestoisuuskin todettiin lieventäväksi asianhaaraksi. Lievennysperustelusta puuttui vain maininta, ettei raiskaajalla ehkä ollut teon hetkellä rakkauden tunnettakaan mukana!

Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja Aimo Massinen.