Pääkirjoitus 31.10.1997:
USA ja Kiina vahvistivat
kauppaa ja yhteistyötään

Yhdysvaltain presidentin Bill Clintonin ja hänen kiinalaisen virkaveljensä Jiang Zeminin neuvottelut Washingtonissa eivät johtaneet suuriin läpimurtoihin maiden suhteita hiertävissä kysymyksissä, mutta kaupallisten suhteiden alalla syntyi tuloksia ja maiden johtajien säännöllisen keskusteluyhteyden rakentamisessa edistyttiin.

Jiangin Yhdysvaltain vierailun tulokset olivat jokseenkin odotusten mukaiset. Tuskin kukaan etukäteen edes rohkeni toivoakaan, että Kiina perääntyisi omaksumaltaan linjalta ihmisoikeuskysymyksissä. Ne olivat kyllä esillä keskusteluissa ja kumpikin presidentti ilmaisi kantansa kiertelemättä.

Kiina ei ole vielä tiellään demokratiaan saavuttanut vaihetta, jossa ihmisoikeudet sellaisina kuin ne nähdään länsimaissa, olisivat vakiintuneet kiinalaiseen valtio- ja hallintokulttuuriin. Jiang korostikin useaan otteeseen maan poliittisen historian paineita, jotka eivät salli ihmisoikeuksien lisäämistä vaarantamatta valtion sisäistä turvallisuutta.

Samaan Kiinan muuriin ovat törmänneet Clintonin tavoin monet muutkin valtionpäämiehet, jotka ovat ottaneet ihmisoikeuskysymykset esille kiinalaisten kanssa neuvotellessaan.

Sen paremmin Tiibetin kysymyksessä kuin Taiwanin asemaa koskevissa keskusteluissakaan ei saavutettu merkittävää edistystä. Yhdysvallat näyttääkin jättäneen Taiwanin tulevaisuuden sen itsensä ja Kiinan keskinäisten neuvottelujen varaan.

Washingtonin asenne on epäilemättä viisas. Sen kannalta toisarvoisten kysymysten vetäminen kireälle olisi uhkapeliä, joka vaarantaisi niin uuden keskusteluyhteyden kuin vahvasti kehittymässä olevat kaupalliset suhteetkin.

Amerikkalaisen ydinteknologian vieminen Kiinaan on valtionpäämiesten tapaamisen yhteydessä syntyneistä sopimuksista merkittävin ja kauaskantoisin. Kiinan energiantarve kasvaa jo lähitulevaisuudessa moninkertaiseksi, kun sen teollistuminen edistyy kovaa vauhtia. Ilman amerikkalaista tekniikkaa ja siihen perustuvia ydinvoimaloita Kiina olisi pulassa monella tavalla.

Jos teollisuuteen satsaava maa joutuisi turvautumaan muuhun kuin ydinvoimaan, olisi ympäristökatastrofi väistämätön. Amerikkalaisen tekniikan myynti Kiinalle kiihdyttää maan nousua Aasian ylivoimaiseksi teollisuusjättiläiseksi, joka kuitenkin voi välttää myös kasvusta aiheutuvia ympäristöhaittoja. Tässä mielessä Yhdysvaltain myöntyminen on palvelus koko maailmalle. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että asialla ovat kaksi maailmaa eniten saastuttavaa valtiota.

Sopimus merkitsee miljardien kauppoja amerikkalaisille yrityksille. Niitä täydentävät vielä muun muassa 15 miljardin lentokonetoimitukset Kiinalle.

Kaupallinen panos Yhdysvaltain ja Kiinan välillä on amerikkalaistenkin mittapuun mukaan niin suuri, että juhlapuheissa korostuvat ihmisoikeuskysymykset painetaan ilman suurempia tunnontuskia taka-alalle, kun todellisia päätöksiä tehdään.

Pekingin verilöylystä lähtien Yhdysvaltain ja Kiinan suhteet ovat olleet jäätävät eikä valtionpäämiesten tasolla ole yhteyttä pidetty. Washingtonissa avattu keskusteluyhteys viestittää myönteisestä kehityksestä maailman kenties tärkeimmällä kaupallisella ja poliittisella akselilla.