Miten ennen
oikein pärjättiin

Ennen vanhaan tehtiin yksinkertaisesti töitä, nyt tarvitaan strategioita, projekteja, visioita, työryhmiä, konsultteja ja elämänpituista koulutusta.

Miten ennen vanhaan oikein pärjättiin. Huonosti varmaan. Entä nyt, kysyn vaan.

Jokaisella firmalla ja laitoksella pitää olla strategia. Strategioita kutsuttiin ennen suunnitelmiksi, mutta niistä ei enää puhuta. Strategia, projekti ja visio kuulostavat paljon hienommilta. Strategia on muuten sivistyssanakirjan mukaan yhtä kuin sotataito.

Jokaisella firmalla pitää myös olla toiminta-ajatus. Tämä siksi, että tiedettäisiin mitä varten ollaan olemassa.

Strategiaa laatimaan tarvitaan konsultti. Ennen vanhaan suunnitelmia teki firman johto, sen katsottiin kuuluvan normaaliin työnkuvaan. Ovatko asiat nyt tulleet niin vaikeiksi, ettei johto enää osaa niistä päättää. Yritetäänkö työntää vastuu konsultille? Neuvooko hän vaihtamaan suuntaa, mikäli strategia osoittautuu huonoksi? Jääkö hän yleensä seuraamaan tilanteen kehitystä? Tuskinpa.

Koulutusta on monensorttista. Hiljattain julkaistussa työllisyyskoulutusta koskevassa raportissa kerrottiin, että koulutuksen tasossa oli paljon toivomisen varaa, osa oli lähes ala-arvoista.

Koulutus saattaa toisinaan olla mielikuvituksetonta ja tylsää, mutta ei suinkaan aina. Se saattaa olla myös varsin iloista puuhailua, suorastaan riemukasta. Tämän todisti TV 1:ssä 20.10. esitetty M.O.T.-ohjelma.

Siinä kerrottiin lääkärien koulutuksesta. Se hoidettiin hienoilla matkoilla, hyviä päivällisiä nauttien ja leikkisästi mikroautoilla ajellen. Sopivissa väleissä kustannuksista huolehtinut lääkefirma esitteli omia tuotteitaan. Tätä kutsuttiin koulutukseksi. Joku voisi kutsua sitä markkinoinniksi. Tällaisen matkan jälkeen tuntui kohtuulliselta määrätä potilaille ao. lääketehtaan tuotteita.

Lopullisesti tämän koulutuksen kustansivat nuo lääkkeiden käyttäjät.

Kaikesta huolimatta, kyllä strategiat, projektit ja visiot ovat välttämättömiä. Mutta niillä pitää olla selkeä tarkoitus ja tavoite ja niiden toteutumista on seurattava. Jokainen turha strategia, projekti, työryhmä ja koulutus on suurta rahan ja työvoiman tuhlausta.

Konsulttejakin tarvitaan. Suurissa, vaikeissa päätöksissä on ulkopuolinen apu tarpeen, kunhan pidetään huolta siitä, että kokonaisnäkemys asioista säilyy johdolla.

Ja tottakai tarvitaan koulutustakin, hyvää ja tehokasta ja tuloksia tuottavaa; vaikka ei ehkä aivan niin paljon, kuin entinen koulutuskonsultti väitti. Hän todisteli nimittäin, että koulutus on niin tärkeää, että jos on päivänkin välillä töissä, jää auttamattomasti ajastaan jälkeen.

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Turun kirjastotoimenjohtaja.