Varsinais-Suomen turbo
jyrää vielä...

Turun Sanomat on kiitettävästi lähestynyt Varsinais-Suomen kehittämisen takana olevien organisaatioitten toimintaa ja tuloksellisuutta viime aikojen numeroissa.

Varsinais-Suomen liiton johdon loman ja virkamatkan takia lienee syytä lähestyä viimeisintä artikkelia (TS 26.10) sekä pääkirjoitusta (28 10.) näin ruohonjuuritasolta.

Nykyinen Varsinais-Suomen liitto syntyi kolmen 1960-luvulla toimineen seutukaavaliiton yhdistämisestä vuoden 1973 alusta. Tällöin Loimaan - ilman henkilökuntaa toiminut - ja Salon viiden hengen organisaatio liitettiin Lounais-Suomen Seutukaavaliittoon.

Jo 1980-luvulla kytenyt epäily päällekkäistyöstä lääninhallituksen suunnitteluyksikön, lakisääteisen pakkokuntainliiton eli seutukaavaliiton sekä vapaaehtoisen kulttuuri- ja kotiseututyötä sekä edunvalvontaa harjoittavan maakuntaliiton välillä herätti kysymyksen yhdistämistarpeesta.

Jo ennen lainsäädännön muutosta, mikä mahdollisti seutukaavoituksen ja maakuntaliittojen yhdistämisen, esim. Päijät-Häme lakkautti radikaalilla liikkeellä alueen maakuntaliiton ja siirsi sen toiminnat paikalliseen seutukaavaliittoon.

Varsinais-Suomen liitto valitsi rauhallisen, mutta pitkäpiimäisen neuvotteluihin nojaavan tien. Näin päädyttiin v. 1993 nykyiseen Varsinais-Suomen liittoon, johon sijoitettiin kaikki Varsinais-Suomen Seutukaavaliiton 29 virkamiestä ja -naista viidellä työsopimussuhteisella höystettynä sekä vajaamiehityksellä toimivan, vapaaehtoisen Varsinais-Suomen Maakuntaliiton 4,5 hengen työpanos.

Henkilöstöpolitiikkaa helpotti Varsinais-Suomen Seutukaavaliiton organisaatiomuutos, jossa mm. lakkautettiin apulaisseutukaavajohtajan virka sekä vähennettiin osastojen määrä neljästä kahteen. Samanaikaisesti maakuntaliitto nosti profiiliaan virkajärjestelyin muokkaamalla toiminnanjohtajan avuksi apulaistoiminnanjohtajan sekä maakuntasihteerin kahden kanslistin ja puolipäiväisen saaristoasiamiehen lisäksi.

Kun laki alueellisesta kehittämisestä vanhentuneen aluepolitiikan sijaan astui voimaan v 1994 alusta, lakkautuivat lääninhallituksista lääninsuunnitteluyksiköt. Samalla maakunnalliset liitot saivat tehtäväkseen alueellisen kehittämisen ja osan läänien suunnitteluhenkilökunnasta erilaisin järjestelyin. Varsinais-Suomessa järjestely johti lääninsuunnittelupäällikön (1996 linjajohtaja) ja erikoissuunnittelijan sijoittumiseen v. 1994 Varsinais-Suomen liittoon.

Näin varsin lyhyessä ajassa kuntaperusteisen aluehallinnon tehtäväkenttä oli laajentunut lakiperusteisesta seutukaavoituksesta lakisääteiseen aluekehittämistyöhön sekä vapaaehtoiseen edunvalvontaan. Alueellamme samalla ja samassa talossa kohtasivat kolme eri kulttuuria eli lääninhallituksen varsin vankka asiakirjahallinta ja valtion suunnitteluajattelu, seutukaavaliiton kaavoitus-, tutkimus- ja selvitystyö sekä maakuntaliiton perinteet kotiseututyön, kulttuurin ja edunvalvonnan alueella. Vaikka kysymys oli tietystä synergiasta ja kunkin toimijan luontaisista vahvuuksista, saattoi vain todellinen optimisti uskoa, että toiminta voisi täysin kitkatta sujua.

Myös luottamushallinto joutui muutoksen kohteeksi maakuntaliiton 27 jäsenisen hallituksen ja seutukaavaliiton 20 hengen hallituksen supistuttua 19 jäseniseksi mukaan lukien kuntayhtymävaltuuston puheenjohtajisto (3). Kesken prosessin kunnallisvaalit muuttivat miehityksen hallituksessa. Kaiken lisäksi nykyinen maakuntahallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva joutui ottamaan kaupunginjohtaja Juhani Lepän lähdön jälkeen viestikapulan maasta.

Jännitteitä on ollut ja on edelleen sekä valmistelevan henkilökunnan sisällä että sen ja luottamushallinnon välillä. Tilannetta on tutkittu alkaen henkilökunnan ilmapiirikartoituksesta, mikä hämäläisen dieselin tapaan edeten tulee hallitukseen puitavaksi samaan aikaan kuin liikkeellä oleva organisaatiotutkimuskin. Ilmeistä on, että emme täysin ole osanneet käyttää kolmen henkilöstömäärältään epätasaisesti jakautuneen organisaation parhaita puolia eikä ehkä myöskään piilevää henkistä kapasiteettia hyväksi. Tietyn kaltainen julkisuus saattaa nopeuttaa prosessia.

Siirryttäessä hallintokauden viimeisille vuosille Varsinais-Suomen liiton diesel muuttunee jos ei turboksi niin ainakin bensiinikäyttöiseksi kulkuvälineeksi. Uudistuva työkone ohjannee itseään ja muita alueen toimijoita toivottuun suuntaan ja järkevään yhteistyöhön Etelä-Suomen muiden maakuntien sekä Tukholman ja Pietarin kanssa.

Pentti Lehvonen
maakuntainsinööri