Havaintoja-kolumni
Raimo Vahtera:
Lupausten kulta-aika ainainen

Kesäyö on lupausten kulta-aikaa, uskoo lauluntekijä.

Vaalikampanja on lupausten kulta-aikaa, poliitikko tietää.

Lupausten kulta-aika on taakse jäänyttä elämää, arvioi erikoistutkija Jukka Kanerva Jyväskylän yliopistosta (Hyvinvointikatsaus 3/97).

Hänen mukaansa lama jätti sukupolven kestävän jäljen kansalaisten korvien väliin. Luottamus järjestelmään koki kolhuja.

Laman vuosina 1991-92 julkisten lupausten ja tekojen väliin repesi kuilu.

Kanerva kirjoittaa: nimenomaan vaalit ovat se osa poliittista järjestelmää, joka perustuu lupauksiin. Lupaus paremmasta huomispäivästä on klassinen mekanismi, jonka varassa puoluelaitos on aina vaaleihin käynyt.

Kanerva otaksuu, että koko poliittinen järjestelmä sai mojovan iskun, koska politiikasta ei ollutkaan tapahtumien ohjaajaksi.

Markkinavoimat pyörittivät tapahtumia niin, että Esko Ahon hallituksen menoa kuvattiin vapaaksi pudotukseksi. Hallitus hoiti kriisejä ja pahempia kriisejä, muuhun ei kyetty.

Tilanteessa, jossa valtio velkaantuu yhä ja kuntien taloudelliset ongelmat ovat taas kasvussa, politiikan lupausmekanismi joutuu uuteen asentoon.

-Millaiset ovat poliitikon mahdollisuudet kansalaisten vakuuttamiseen uudessa tilanteessa? Kanerva kysyy.

Hänen mukaansa kysyntää näyttäisi olevan sellaisilla paikallispoliitikoilla, joiden lupaukset kohdistuvat heidän hallittavissaan oleviin asioihin.

Kanerva katsoo, että poliittisen järjestelmän luottamuksen lisääminen jää uuden polven valtuutettujen harteille. Sellaisten, jotka Korkeampiin Tahoihin vetoamatta ottavat vastuun tekemisistään.

-Perinteisen lupauspolitiikan aika ei tule enää takaisin, Kanerva uskoo.

Niinköhän on. Lupausten katteet pienenivät, mutta katteettomia lupauksia on ennenkin annettu, vieläpä avokätisesti.

Poliitikot ovat pääosin niin nokkelia, että lupauspolitiikka jatkuu täydellä höyryllä, vaikka edellytykset ovat muuttuneet. Nyt luvataan uusia asioita.

Hallituspuolueiden poliitikot lupaavat, ettei enää leikata. Leikkausten tie on loppuun käyty, edessä on parempi huomen.

Opposition poliitikot lupaavat, että he korjaavat hallituksen väärät leikkaukset. He lupaavat kaiken muuttuvan, kun vallan kahva on heidän kädessään.

Kyllä osaava lupaaja aina luvattavaa löytää.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö, joka lupaa realismia, lupasi lehdessämme uusia leikkauksia. Kun veroja ei kerry tarpeeksi, leikkuri on kaivettava varastorasvasta ja puhdistettava teräkuntoon.

Vuoden 1996 kunnallisvaaleissa äänestysaktiivisuus laski alemmaksi kuin kertaakaan sitten vuoden 1945. Erityisesti nuoret aikuiset hyljeksivät vaaleja.

Kanerva kysyykin: ovatko nuoret aikuiset hylkäämässä lopullisemmin vaaliuurnat tai kenties koko politiikan?

Hänen mielestään syvin politiikan vastainen kausi lie jo ohitettu. Uusi politiikka ilmenee kuitenkin eri tavoin kuin perinteinen luokka- ja puolueperustainen politiikka.

Kanervan mukaan uudet poliittiset teemat koskettelevat esimerkiksi sukupuolisuuden ilmenemismuotoja, eläintensuojelua, geeniteknologiaa ja tiedon kaupallisuuden rajoja. Niihin vaikutetaan perinteisen koneiston kautta.

Kanervan lopputulema onkin varovaisen myönteinen: politiikan sosiaalistuminen jatkuu hieman laimenevassa muodossa myös vaaliosallistumisessa.

Kanervan näkemykset pohjaavat kunnallisvaalien jälkeen tehdyn kyselytutkimuksen tulosten analyysiin.

Nuoret näkevät asiat hieman toisin, ainakin äskeisen nuorisobarometrin mukaan. Siinä vain kaksi sadasta nuoresta ilmaisi olevansa hyvin kiinnostunut politiikasta.

Hyvältä ei yhteisten asioiden hoidon tulevaisuus näytä. Luvattavaa riittää mutta lupaajat loppuvat.

Barometri ei edes kerro, olivatko kiinnostuneet nuorisomme parhaimmistoa. Etteivät vain olisi pelkkiä lupauksia.

Kirjoittaja on Turun Sanomien päätoimittaja.