Pääkirjoitus 28.10.1997:
Uudistumisen paineet jäytävät
Varsinais-Suomen liittoa

Kansanedustaja Ilkka Kanerva ja maakuntajohtaja Perttu Koillinen ovat Varsinais-Suomen liiton avainhenkilöitä.
Kansanedustaja Ilkka Kanerva ja maakuntajohtaja Perttu Koillinen ovat Varsinais-Suomen liiton avainhenkilöitä.

Maakunnallisen yhteistyön, edunvalvonnan ja taloudellisen ohjauksen keskeinen organisaatio, Varsinais-Suomen liitto on järjestyksen kourissa. Liittoa arvostellaan yhä kärkevämmin pysähtyneisyyden linnakkeeksi, joka ei ole kyennyt vastaamaan euroajan haasteisiin. Ulkoisten paineiden lisäksi taloa jäytävät vaikeat sisäiset ristiriidat.

Varsinais-Suomen liitto on monien kaltaistensa tapaan noussut tällä vuosikymmenellä uuteen rooliin ja asemaan. Aikaisemmin lähinnä jäsenkuntiensa äänitorvena valtion suuntaan toimineet maakuntaliitot ovat nyt merkittäviä alueellisen hallintovallan käyttäjiä.

Muutos juontaa vuoden 1994 uudistuksesta, jolla maakuntaliitot ja seutukaavaliitot yhdistettiin. Uudelle organisaatiolle siirrettiin aiemmin lääninhallituksille kuulunut alueiden kehittämisvastuu. Vaikka maakunnalliset liitot eivät itse suoraan jaa talouden resursseja, ne vaikuttavat usein ratkaisevasti rahavirtoihin, jotka Suomen EU-jäsenyyden myötä ovat huomattavasti vuolastuneet.

Reformi oli poliittisesti helppo, koska se säilytti puolueiden voimasuhteet ja mandaattijaon. Paljolti entiselleen jäivät myös henkilöstö, toimintatavat ja osaaminen. Uutta olivat vain kahden organisaation pakkoavion aiheuttamat työkulttuurin törmäykset ristiriitoineen ja kyräilyineen.

Aluetyöterveyslaitoksen tekemä tutkimus osoittaa, että liiton sisäinen ilmapiiri on pahasti tulehtunut. Henkilöstö kritisoi johtoa byrokraattisuudesta ja vanhakantaisista johtamistavoista. Myös talon ulkopuolella tunnetaan ongelmat, joiden perimmäiset syyt ovat organisatorisia: vanha järjestys ei sovellu uusien, entistä dynaamisempaa otetta ja aktiivisempaa toimintaa edellyttävien tehtävien hoitamiseen.

Tyytymättömyys on helppo personoida johtohenkilöihin. Vaikeampi on sanoa, vastaako julkinen käsitys itse kunkin tehokkuudesta tai tehottomuudesta todellisuutta. Joviaalin miehen mainetta kantava maakuntajohtaja Perttu Koillinen on joka tapauksessa paitsi asemansa myös persoonallisuutensa vuoksi kiitollinen kohde arvostelijoille.

Länsi-Suomen lääninhallituksen sosiaalineuvos Pekka Paatero on varmaan oikeassa epäillessään (TS 26.10.), että maakuntaliitot ovat liikaa suunnitelmatalouden organisaatioita. Hän jos kuka sen pitkään valtion hallintoa palvelleena osaa arvioida.

Yhtä oikeassa on Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtaja, kansanedustaja Ilkka Kanerva, jonka mukaan liitossa on tehtävä reipas organisaatiouudistus. Häneltä itseltään on odotettu turhaan aloitteellisuutta, joka johtaisi puheista käytännön toimiin.

Remonttia liiton organisaatio epäilemättä tarvitsee. Sen onnistuminen kuitenkin edellyttää, että puolueet suostuvat katsomaan tilannetta kokonaan uudelta pohjalta.

Poliittisen reviirivartioinnin sijasta päättäjien on määriteltävä ensinnäkin, mitkä ovat liiton strategiset tavoitteet. On selkeästi osoitettava, mitkä ovat toiminnan painopisteet ja tulosodotukset.

Vasta sen jälkeen voidaan sanoa, millaisia työtehtäviä, osaamista ja osaajia organisaatiossa kaivataan. Ja tehdä johtopäätökset välttämättömistä henkilöstöjärjestelyistä.