Pääkirjoitus 26.10.1997:
Euroopan lihantuotannon
edessä vakavia haasteita

Kansainvälinen kiinnostus lihan turvallisuuteen ja tuotannon ympäristöystävällisyyteen kasvaa. Pelkk&a uml; hintakilpailu ei enää riitä alalla menestymiseen.
Kansainvälinen kiinnostus lihan turvallisuuteen ja tuotannon ympäristöystävällisyyteen kasvaa. Pelkk&a uml; hintakilpailu ei enää riitä alalla menestymiseen.

Kolmannes suomalaisista on tutkimuksen mukaan huolissaan eläintaudeista ja yhä useampi haluaa tietää, missä ja minkälaisissa olosuhteissa hänen syömänsä liha on tuotettu. Kansainvälisestikin kiinnostus lihan turvallisuuteen sekä tuotannon ympäristöystävällisyyteen kasvaa. Ajan oloon tämä kiinnostus alkaa myös vaikuttaa lihamarkkinoihin niin, että pelkkä hintakilpailu ei enää riitä alalla menestykseen.

Euroopassa liha-alan tilanne on ollut hankala hullun lehmän taudin eli BSE:n sekä sikaruton takia. Siipikarjan salmonella on Pohjoismaita lukuunottamatta jo niin yleinen ilmiö, ettei se jaksa eurooppalaisia kuluttajia hetkauttaa.

Eläintautien lisäksi EU:n alueella on noussut murheeksi lihantuotannon voimakas keskittyminen. Sikoja, kanoja ja nautoja on esimerkiksi Hollannissa ja Tanskassa jo niin paljon, että niistä aiheutuu ympäristöhaittoja. Nykyisellä eläintiheydellä unionin suurten lihantuottajamaiden on mahdotonta noudattaa EU:n nitraattidirektiivin lannanlevitysrajoituksia.

Hollannissa hallitus on päättänyt kiintiöiden avulla vähentää sikojen määrää neljänneksellä. Myös Tanskassa vaatimukset eläinten harvennuksesta voimistuvat.

Kysymys ei ole pelkästään ympäristöhaittojen vuoksi nousevista äänenpainoista. Eläinten hyvinvointi puhuttaa EU-kansalaisia ja samalla epäillään lihan suurtuotannon aiheuttavan kuluttajille terveydellistä haittaa. Markkinoiden kannalta on oleellista, että kuluttajien luottamus lihatuotteiden turvallisuuteen on katoamassa.

Lihantuotannon keskittymien purkaminen EU:n alueella avaa suomalaisille tuottajille uusia mahdollisuuksia. Etenkin sianlihan ja broilerien tuotantoa voidaan kasvattaa reilusti vientimarkkinoiden lisääntyessä. Samalla on kuitenkin pidettävä pilkuntarkasti huolta ympäristöstä ja eläinten hyvinvoinnista.

Eurooppalaisen tuotannon siistiminen ei vielä riitä, sillä maailmankaupan vapautuessa on pystyttävä huolehtimaan tuontilihankin turvallisuudesta ja kuluttajien asettamista muista vaatimuksista.

Euroopasta katsoen näyttää joskus, että elintarvikkeiden kauppaa vapautetaan vain EU:n suuntaan. USA, Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti kulkevat vapauttamisen eturivissä lähes olemattomilla tuontimaksuillaan. Toisaalta nämä samat maat ovat asettaneet tuontilihalle sellaisia eläinlääketieteellisiä määräyksiä, että käytännössä lihan vienti näihin maihin on liki mahdotonta.

WTO:n seuraavalla kierroksella EU:n on vaadittava, että tuotannon tehokkuus ja sitä kautta tuotteiden hinta ei saa jäädä ainoaksi kilpailukeinoksi maailmanmarkkinoilla. Lihantuotannossa kustannustekijöiksi on hyväksyttävä sellaisiakin seikkoja, joilla varmistetaan tuotteiden turvallisuus ja poistetaan ympäristöhaittoja sekä taataan kotieläinten hyvinvointi.