Pääkirjoitus 25.10.1997:
Clintonin vaatimaton tavoite

Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton aiheutti maailmanlaajuisen pettymyksen aallon ilmoittaessaan maansa saastepäästöjen kohtuuttoman vaatimattomista supistuksista. Yhdysvaltain päästöjen patoamissuunnitelma ei yllä tehokkuudessaan läheskään Euroopan unionin vastaavien suunnitelmien tasolle.

Clinton joutui taipumaan Yhdysvaltain teollisuuspiirien painostukseen ja tyytymään esitykseen, jonka mukaan päästöjä vähennetään vuoden 1990 tasolle vuoteen 2010 mennessä.

Tavoite on todella vaatimaton, kun sitä verrataan EU:n päätökseen supistaa kasvihuonekaasujen päästöistä 15 prosenttia vuoden 1990 tasosta samaan ajankohtaan mennessä.

Maailmanlaajuisten ilmastomuutosten aiheuttamien ongelmien torjunnassa Yhdysvaltain tavoite on valitettavan tehoton. Yhdysvaltain päätös vaarantaa selvästi yleisesti asetetut tavoitteet ilmastonmuutosten vastaisessa taistelussa.

Yhdysvaltain moraaliset velvollisuudet ja käytännön toimet ovat jyrkässä ristiriidassa. Maailman rikkain maa tuottaa yli 20 prosenttia maapallon kaikista kasvihuonekaasun päästöistä. Väkiluku puolestaan on vain viisi prosenttia maapallon asukkaista.

Erityisen pettyneitä Yhdysvaltain päätökseen ovat olleet kehitysmaat. Eivätkä syyttä. Tilastollisesti yksi amerikkalainen päästää keskimäärin ilmakehään hiilidioksidia yhtä paljon kuin 20 intialaista.

Presidentti Clinton lupaili aikaisemmin viime kesänä asettaa samanlaiset päästörajoitukset kuin EU:kin.

Jos Euroopan unionissa pysytään alkuperäisissä tavoitteissa, se merkitsee huomattavien kilpailuetujen luovuttamista amerikkalaiselle teollisuudelle, jonka ei tarvitse satsata kasvihuonepäästöjen rajoittamiseen läheskään samassa suhteessa kuin Euroopassa on tarkoitus tehdä.

Clintonin typistettykin päästöjen hallintaohjelma on herättänyt kovaa vastarintaan Yhdysvaltain teollisuuspiireissä. Ne uhkaavat siirtää amerikkalaisyritysten tuotantoa ulkomaille ja varottavat muun muassa polttoaineverojen noususta.

Jo Rion ympäristökokouksessa vuonna 1992 rikkaat maat lupasivat vakauttaa hiilidioksidipäästönsä vuoden 1990 tasolle ennen vuotta 2000. Yhdysvaltain päätös merkitsee lipsumista tästä tavoitteesta ja itse asiassa kymmenen vuoden lisäaikaa Rion tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kansainvälinen ympäristökokous, jossa uusista tavoitteista on tarkoitus sopia, pidetään joulukuussa Kiotossa Japanissa. Yhdysvaltain päästöesitys on omiaan luomaan epäilyksiä, että kokouksesta tulee riitaisa, ja mikä pahinta, mahdollisesti myös tulokseton.

Sellaisten suurten teollisuusmaiden kuin Japanin, Britannian ja Saksan ankara kritiikki Clintonin tavoitteita kohtaan, osoittaa, että amerikkalaiset joutuvat ryöpytyksen kohteeksi Kiotossa. Ilmastokonferenssiin on vielä aikaa toista kuukautta, ja tämä aika tulisi nyt käyttää hyväksi käymällä neuvotteluja Yhdysvaltain ja muiden teollisuusmaiden kesken näkökantojen lähentämiseksi. Realististen ja sitovien päästöjen rajoituspäätösten tekeminen on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta välttämätöntä.