Päivän Pistot -kolumni
Aimo Massinen:
Kosto vai valtiomiesteko?

Tiedätkö Suomessa sellaista puoluetta, jossa ei ole kuin yksi mitat täyttävä mies hommaan kuin hommaan? Nyt arkkipiispa tarvitsee apupiispan. Voiko ko. henkilö hakea sitä virkaa? Luulen, että valmis on.

Näin kysyy kirjeessään 77-vuotias syöpäsairas sotaveteraani, joka on parikymmentä vuotta leikellyt lehdistä juttuja Ilkka Kanervasta.

Vastataanpa veteraanille, että ei näyttänyt kykypuolueesta todellakaan löytyneen muita kykyjä Suomen Pankin johtajaksi kuin Kanerva, ja kun Ike ei kelvannut Sauli Niinistölle, kokoomus joutui tyytymään sitoutumattomaan, suulaaseen savolaiseen.

Mutta ei Ilkka Kanervastakaan sentään Turun piispaksi ole. Siinä tehtävässä ei nimittäin pärjää pelkällä jeesustelulla.

Ilkka Kanervaa on kieltämättä kaavailtu viime vuosina virkaan jos toiseenkin: Turun kaupunginjohtajaksi, ministeriksi, maaherraksi, Raha-automaattiyhdistyksen johtajaksi ja nyt Suomen Pankin johtokuntaan.

Ike on pätevöittänyt itseään kansanedustajana eduskunnassa vuodesta 1975. Siinä sivussa hän on hoidellut liudan luottamustehtäviä. Tällä hetkellä hän on mm. Turun kaupunginvaltuutettu, Suomen Pankin pankkivaltuuston puheenjohtaja, Veikkaus Oy:n hallintoneuvoston puheenjohtaja, Suomen Urheiluliiton puheenjohtaja, Suomen olympiakomitean varapuheenjohtaja, Valtion vakuusrahaston valtuuston puheenjohtaja, Sitran hallintoneuvoston puheenjohtaja ja Varsinais-Suomen liiton hallituksen puheenjohtaja.

Kanerva ei ole ronkeli luottamukselle. Saattaapa hän johonkin luottamustehtävään pirusti pyrkiäkin.

Ike häärää joka lajissa. Hän on politiikan kymmenottelija.

Kanervan ongelma on se, ettei hän malta keskittyä muutamaan tehtävään, jotka hän ehtisi kenties jopa hoitaa kunnolla. Jos ahkera ja lahjakas Kanerva keskittyisi vaikka trumpetinsoittoon, siitä ei olisi ainakaan haittaa isänmaalle.

Suomen Pankin johtokuntaan Kanerva tuskin olisi tuonut lisäarvoa. Sen sijaan maaherran homma olisi hänelle kyllä sopinut, samoin Ray:n johtajuus.

Monitoimipoliitikolle istuvat parhaiten tehtävät, joissa vaaditaan laaja-alaista operointia yhteiskunnan eri instituutioiden ja organisaatioiden kesken. Mitään erityisosaamista tai tarkkaa tulosjohtamista älköön vaadittako poliitikoilta tai toimittajilta, taivaan rannan maalareilta.

Kun Harri Holkeri ilmoitti erostaan SP:sta, peti oli pedattu Kanervalle, koska ajankohta on nyt mahdoton Sauli Niinistön siirtymiselle Suomen Pankkiin. Holkeri oli luvannut viran Kanervalle jo vuosia sitten.

Mutta Niinistö on kova luu. Hän ei alistunut Holkerin ja Kanervan juoneen. Niinistö ei ole unohtanut vanhoja kalavelkojaan Ikelle.

Niinistön oli helppo verhota vastenmielisyytensä Kanervaan tämän EU-osaamisen ja pankkikokemuksen puutteeseen. Kanervan vastaehdokkaaksi hän löysi talouselämän joka paikan hymyilevän höylän, kaikkien kaverin Matti Koho Korhosen, 58. Niinistön pirullista valintaa kuvaa hyvin se, että Korhonen on erityisesti Holkerin luottokaveri jo 1950-luvun ylioppilasriennoista lähtien.

Matti Korhonen on talouselämän kymmenottelija. Hänenkin erityisosaamisensa on varsin vaatimaton, mutta lobbailemaan Koho on aika peto.

Vahvan markan mies Korhonen ei ole mikään talouden visionääri. Vielä 1990-luvun alussa hän maalaili taloutemme tuloksia poikkeuksellisen optimistisesti, vaikka Suomi oli jo silloin syvällä sukellussyöksyssä. Kun Korhonen kehui estoitta Holkerin hallituksen saavutuksia, vuorineuvos Casimir Ehrnrooth ärähti vastalauseensa.

Vuosi sitten Matti Korhonen ennusti, että Ruotsilta käy Erm-kytkentä kuin rokokoo-tanssin pyörähdys ja että naapurimaamme seuraa Suomea Emu-ratkaisussa kuin hai laivaa. Hai näyttää päättäneen kuitenkin toisin.

Niinistö sai SP:n johtajanimityksessä(kin) tahtonsa läpi kokoomuksen eduskuntaryhmässä - mutta ei aivan vaurioitta. Kokoomuksen kentällä Kanerva nauttii nyt suurta sympatiaa.

Kanervan valinta ei olisi tuottanut vaikeuksia muissa puolueissa. Asia oli varmistettu nimittäjää, tasavallan presidenttiä myöten.

Kun Kanervan yleinen suosio ei ole megaluokkaa, suuren yleisön keskuudessa Niinistön veto ymmärretään paremmin, mutta tuskin poliittinen kosto on koskaan erityinen valtiomiesteko.

Kirjoittaja Aimo Massinen on Turun Sanomien päätoimittaja.