Ajatellaanko aina
lapsen parasta

Katselin televisiosta sunnuntaina 19.10. Sunnuntairaporttia, jossa puhuttiin huostaanotetuista lapsista ja heidän sijoittamisestaan uusiin perheisiin.

Ensimmäiseksi tuli mieleen, miksi aina pidetään lasta kiistakapulana?

Kaikki asiat pitäisi selittää lapselle oikeina mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ei lapsi ole tyhmä, hän ymmärtää varmasti.

Väite, että huostaanotetut lapset annetaan rikkaille adoptoitavaksi, ei varmasti pidä paikkaansa, koska Suomen lainsäädäntö on liiaksi biologisia vanhempia suojeleva. Miksi hoitaa pieniä lapsia kalliissa laitoksissa kun kuitenkin on perheitä, jotka voisivat huolehtia lapsesta.

Kunnioitan suuresti adoptiolasten vanhempia, he todella rakastavat lapsia.

Puhun asiasta omakohtaisena asiana, olen itse adoptiolapsi. En kokenut itseäni hylätyksi enkä ole koskaan ajatellut, että biologinen äitini on minut jättänyt, koska on niin huono.

Adoptiovanhempani ovat jo kuolleet, mutta biologisen äitini olen tuntenut koko ikäni ja asioista on puhuttu tultuani aikuiseksi. Minulla ei ole ollut koskaan peikkoa nurkassa tämän asian takia. Ilmeisesti 50-luvulla oli sen verran enemmän järkeä asioissa, että tämäkin asia on hoitunut ihan hyvin. Tunnen myös monta muuta kenellä on sama tilanne, eikä kukaan ole heittäytynyt marttyyriksi.

Adoptiolapsi vm-48