Asuntojen tarve kasvaa,
mutta tuotanto laskee

Nykyhallitus kohtelee kaltoin asuntotuotantoa ensi vuonna.Valtion asuntorahojen määrää supistetaan tuntuvasti ja valtion asuntorahaston oikeus myöntää uusia lainoja laskee 7,5 miljardiin markkaan. Tämän vuoden osalla vastaava luku oli yli 10 mrd markkaa. Näitä arava- ja korkotukilainoja supistetaan suhdannesyistä, mikä herättää kummastusta kentällä ja ammattipiireissä.

Tilanne pahenee vielä entisestään kun ehdotetusta 7,5 miljardista osa eli 1,5 miljardia lohkaistaan pois ja sen päättämisestä sovitaan vasta ensi elokuussa.

Hallitus ja ennenkaikkea valtionvarainministeriö kuristaa rakennusalaa ylikuumenemisuhkalla ja odotettavissa olevalla vapaarahoitteisen tuotannon alkamisella. Parlamentaarisesti valittu asuntoneuvostokin paheksuu syntynyttä tilannetta, mutta kukaan ei näköjään voi mitään VvM:n ja YM:n virkamiesten sekä näiden ministerien ylivallalle.

Valtion tukema asuntotuotanto siis supistuu tilanteessa, jossa tavallisille asunnonostajille on tullut tutuksi nykykäytäntö eli asumisoikeus- ja osaomistuslainoitusmuodot.

Hallituksen ohjeen ja opetuksen mukaan asunnonostajalle on parempi nyt ostaa vapaarahoitteinen asunto ja ottaa pankista lainaa sitä varten. Lama on opettanut kuitenkin ihmisille, mitä merkitsee velkavankeus ja siihen liittyvät epäoikeudenmukaisuudet pakkohuutokauppoineen ja velkasaneerauksineen. Tämä laman opetus säilynee ainakin sukupolven ajan ihmisten mielissä.

Nuorelle itsenäistyvälle henkilölle ei tule ensimmäisenä mieleen ottaa raskas asuntolaina ja ostaa sillä oma vapaarahoitteinen asunto. Vastavalmistuneiden osalla tilanne on ihan sama, koska opiskeluajan velkataakka painaa jo silloin yksityisen ihmisen ja perheen taloutta. Samoin työelämässä suunta on sellainen, että työsuhteet muodostuvat lyhytaikaisiksi, epävarmuus lisääntyy eikä jatkuvuus ole muutenkaan taattu. Kun tähän lisätään työn perässä tapahtuva paikkakunnan pakkovaihto, ei sidonnaisuutta lisäävä vapaarahoitteinen asunto juuri houkuttele ketään. Pakkomyynnistä ei kenelläkään ole hyviä kokemuksia.

Ministeriöt sen sijaan toitottavat suuriäänisesti vapaarahoitteisen asunnon autuutta ja unohtavat kysynnän ja tarjonnan lait.

Hallituksen päätavoite oli asetettu työttömyyden puolittamiseen. Rakennusalan työttömyysprosentti on vieläkin yli keskitason Suomessa. Rakennusalan ja erikoisesti asuntotuotannon työllisyysvaikutuksia ei kukaan ole asettanut kyseenalaisiksi ja siksi tuntuu vähintäänkin oudolta hallituksen leikkaukset juuri asuntorahoitukseen.

Vuokra- ja asumisoikeusasuntojen tarve on kasvamassa koko ajan. Suurissa kaupungeissa vuokra-asuntojonot kasvavat ja vuokrat nousevat jyrkästi. Asumisoikeusasuntojen joustava ja pienempi omarahoitus tekee tästä lainamuodosta vielä halutun. Tällaisen tuotannon rahoitus on myös katsottu hyväksi pankeissa.

Kun hallitus ja poliitikot ovat mieltyneet eurooppalaisen käytäntöön hyvin monessa asiassa, voisivat he tässä asuntokysymyksessäkin liittyä yleiseurooppalaiseen käytäntöön. EU-maissa vuokra-asuntojen osuus koko asuntokannasta on yli 50 prosenttia ja meillä vastaava luku on noin vain 30 prosenttia. Vuokra-asuntoihin luetaan silloin myös asumisoikeusasunnot.

Pakottaminen ja suhdannesyihin vetoaminen tuntuvat keksityiltä perusteilta eikä ne sovi suomalaiseen asunnon hankkimiseen ja rahoittamiseen mitenkään.

Vesa Pyykkö
rakennusinsinööri