Peleistä siistejä
perhetapahtumia

Mikko Ervasti kirjoitti (TS 12.10.) tunnelmasta Turkuhallin jääkiekkomatseissa - ja aiheesta.

Muutama vuosi sitten TPS vilisi tähtiä ja kaikki halusivat tulla katsomaan heitä. Moni nuorempi katsoja istui mm. fanikatsomossa jokaikisessä pelissä nähdäkseen idolinsa pelaavan.

Kupittaalla istuneet varmasti muistavat millaista oli istua täydessä ladossa. Kuten Ervasti totesi, mölisijöitä riitti joka nurkassa. Yleisö oli varsin miesvoittoista ja kovaäänistä.

Kun nyt katsoo yleisöä, mukana on huomattavasti enemmän naisia ja lapsia, mikä sinänsä on hyvä asia. Mutta hallista on tullut koko perheen viihdekeskus, jossa jääkiekko ei enää ole pääosassa. Monet tulevat peliin, kun ovat saaneet ilmaisen lipun. Suurinta osaa koko ottelu ei edes kiinnosta.

Todelliset fanaattiset fanit eivät enää tunne oloaan kotoisaksi. Niitä, jotka kannustavat, katsotaan pitkin nenänvartta. Onpa Turkuhallissa jopa kyselty kioskeista lapsille korvatulppia - mistäköhän syystä?

Ervastin peräänkuuluttamia remupettereitäkin hallilla on nytkin, mutta heidät on ahdistettu henkisesti nurkkaan. Pelissähän kuuluu Turussa käyttäytyä asiallisesti ja hillitysti. Eikä kukaan jaksa yksinään huutaa ja mesoa koko kautta, vaikka kuinka rakastaisi lajia ja joukkuettaan.

Kaltaisiani umpitepsiläisiä, joille TPS on aina TPS riippumatta tähtipelaajien määrästä, on sentään vielä melkoinen joukko. Emme ole mitään kirkuvia pikkutyttöjä, kuten eräs kirjoittaja tällä palstalla väitti, vaan aikuisia hyvän jääkiekon ystäviä (kumpaakin sukupuolta). Kannustus ei tarkoita kiroilua ja törkeyksiä. Itse aion istua hallilla, vaikka maailman loppuun asti - ja pitää ääntä.

Kausikorttilainen