Rivien välistä -kolumni
Juhani Heimonen:
Kas kummaa, demareihin ei luoteta

Kansan luottamus Sdp:een on romahtanut, kertoo salainen mielipidemittaus.

Demarit ovat tuloksesta ymmällään. Miksi puolueeseen ei luoteta, vaikka Ulf Sundqvistia ja muita vähäväkisiä on puolustettu melkein viimeiseen naiseen.

Pitäisikö vaihtaa kansaa vai tutkimuslaitosta, aprikoidaan nyt Helsingin Saariniemenkadulla.

Tutkimuksen teettäjät, Sdp, kokoomus ja keskusta ovat löytäneet toisensa yli parlamentaarisen kuilun. Yhteinen huoli imagosta yhdistää.

Hankkeen salaiseksi julistaminen on kuitenkin hätävarjelun liioittelua. Mittaus paljastaa tuskin mitään, mitä ei olisi voinut viime aikojen tapahtumien nojalla päätellä.

Kokoomus on selviytynyt Sundqvist-jupakasta muita puolueita, etenkin suurinta hallituskumppaniaan paremmin. Puheenjohtaja Sauli Niinistön johtamistaito saa jopa tunnustusta.

Näyttää siltä, että Niinistön selitys, jonka mukaan hän ei tiennyt johtamansa ministeriön kakkosen, veroministeri Arja Alhon tekemisistä on mennyt läpi.

Päähallituspuolueen menettelytapoja kansalaisten enemmistö ei hyväksy. Jos se tulee kaiken jälkeen demarijohdolle yllätyksenä, voi vain kysyä, kuka oikein onkaan vieraantunut kenestä.

Lähes kaksi kolmasosaa (62 %) suhtautui tutkimuksessa demareihin kielteisesti. Myötämielisten osuus on pudonnut hallituskauden aikana 40 prosentista 21:een.

Sdp:tä koskevat arviot ovat jyrkentyneet myös imagon eri osa-alueilla. Puoluetta pidetään selvästi kilpailijoitaan ylimielisempänä, salailevampana ja taitamattomammin johdettuna.

Mielikuva puolueesta muistuttaa mielikuvaa puolueen puheenjohtajasta.

Paavo Lipposen johtamistyyliä on luonnehdittu ylimielisen jyrääväksi.

Tekee arvio Lipposelle oikeutta tai ei, häneen personoidut ominaisuudet leimaavat vääjäämättä myös Sdp:tta.

Lipposen pääteesi Alhon-Sundqvistin -jutussa on ollut lainmukaisuuden korostaminen.

Samaan juridiikan oljenkorteen hän tarrautui vastatessaan eduskunnassa opposition välikysymykseen.

Mitä ankarammaksi poliittinen paine Lipposen ympärillä on käynyt, sitä jääräpäisemmin hän on kieltäytynyt näkemästä lain ja oikeuden eroa.

Lainkäytön tärkein tarkoitus ei ole pykälä, ei tuomari, ei edes laki. Sen tärkein tarkoitus on oikeuden ja oikeudenmukaisuuden toteuttaminen.

Lipponen ripustautuu lain kirjaimeen, kun kansalaiset odottavat häneltä selkeää kantaa lain tarkoitukseen eli siihen, mikä on oikeudenmukaista. Hän luettelee pykäliä ja säädöksiä, kun häneltä odotetaan vastausta kysymykseen oikeasta ja väärästä.

Pääministerin edustama säädösuskoisuus vapauttaa poliittisen päätöksentekijän moraaliselta harkinnalta.

Samalla se kahlitsee yhteiskunnan positivistiseen oikeusajatteluun, jossa ei pohdita, mikä on hyvää, oikeaa ja kohtuullista, vaan mikä on kirjoitettujen normien mukaan luvallista.

Jos Lipponen ja kumppanit ovat horjuttaneet luottamusta sosiaalidemokratiaan valtakunnan tasolla, paikallisesti Turun demarit ovat yltäneet ainakin samaan.

Ruisrockin olutmyyntisotkuissa ryvettyneen kunnallisjärjestön johtomiehet istuvat tehtävissään kuin tatit, vaikka jo omakin väki vaatii avoimesti johdon vaihtamista.

Kuuluisaa poliittista vastuuta demaripomot kantavat keksimällä toinen toistaan naurettavampia selityksiä 1,9 miljoonan markan katoamiseen.

Pykälien ja sääntöjen hyväksikäytössä turkulaistoverit ovat jopa Lipposta taitavampia. Sen sai tuta kunnallisjärjestön edustajisto sunnuntaisessa farssikokouksessa, jossa kaikki vähänkin poikkipuoliset esitykset kilpistyivät puheenjohtajan nuijaan.

Puheenjohtajisto käyttäytyy niin kuin näillä ihmisillä ei olisi mitään arvoa, kiteytti valtuutettu Miila Nieminen kokousväen tunnelmat.

Taitaako sen tyhjentävämmin sanoa, miksi sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ei luoteta.

Kirjoittaja Juhani Heimonen on Turun Sanomien artikkelitoimittaja.