Pääkirjoitus 22.10.1997:
Pääministeri kiersi kaukaa
poliittisen Sundqvist-miinan

Pääministeri Paavo Lipponen valitsi turvallisen juridisen perustelutien vastatessaan opposition välikysymykseen Ulf Sundqvistin korvausvelvollisuuden lieventämisestä ja maksuvelvollisuuden kohtuullistamisesta. Pääministeri ei juurikaan astunut politiikan puolelle, vaan otti johtoteemakseen vastauksessa kaikkien asiassa tehtyjen toimien tiukan lainmukaisuuden.

Pääministeri joutui vastaamaan välikysymykseen huomattavien poliittisten paineiden alla. Tiistaiaamuna kerrottiin julkisuudessa, että suurten puolueiden salaisen imagotutkimuksen mukaan sosiaalidemokraattien suosio kansalaisten keskuudessa on romahtunut Sundqvist-kohun pyörteissä. Peräti 62 prosenttia suomalaisista suhtautuu Sdp:hen joko melko kielteisesti tai erittäin kielteisesti.

Lipposen linjanvalinta on pääministerin ja puoluejohtajan näkökulmasta ymmärrettävä. Sundqvistin tapaus on eniten rassannut juuri sosiaalidemokraatteja ja johtanut muun muassa ministeri Arja Alhon eroamiseen hallituksesta.

Pitäytyessään puolustelemaan kaikkien toimien lainmukaisuutta luettelemalla perustelut pykälä pykälältä, Lipponen antoi vapaaehtoisesti aseita opposition hyökkäykselle.

Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, keskustan Aapo Saari syyttikin Lipposta heti tuoreeltaan omassa puheenvuorossaan sortumisesta juridisen munkkilatinan käyttöön. Hänen kanssaan on helppo olla yhtä mieltä.

Välikysymyksen esittäjät, jotka odottivat jonkinlaista kannanottoa Sundqvistin kanssa tehtyyn sopimukseen, jäivät täysin vastausta vaille. Epäsuorasti hän kuitenkin yhä asettui kannattamaan tehtyä sopimusta todetessaan vakuusrahaston virkamiesten olleen sitä mieltä, ettei sopimus ole ristiriidassa muiden sovintoratkaisujen kanssa.

Selkeämpi kanta tapaukseen olisi varmasti parantanut tulehtunutta ilmapiiriä, joka heijastuu myös kansalaisten mielipiteissä. Pääministerin vastauksessa ei ole riittävästi aineksia kansalaismielipiteen muodostumiseen suuntaan eikä toiseen.

Lipponen vetäytyi sen tosiasian taakse, etteivät uudelleen käynnistetyt tutkimukset ja selvitykset ole vielä päätöksessä.

Hallituksen hurskas toivomus on, että välikysymyskeskustelussa tarkasteltaisiin rakentavalla tavalla, onko Sundqvistin tapauksen johdosta uudistettava lainsäädäntöä.

Toivomuksia voi aina politiikassa esittää, mutta oppositiota tällaisilla toivomuksilla tuskin tyydytetään. Pääministeriltä, joka itse on ilmoittanut ottavansa asiassa täyden poliittisen vastuun, on lupa vaatia myös uskallusta asian poliittisen puolen käsittelemiseen.

Kun hallituspuolueissakin julkisesti vastustetaan Sundqvist-sopimusta ja vaaditaan sen purkamista, olisi ollut kunniakasta, jos myös pääministeri Lipponen olisi reilusti asettunut taustavoimiensa ja yleisen kansalaismielipiteen taakse välikysymykseen vastatessaan. Oppositiopuolueiden ja hallituspuolueiden välillä Sundqvist-sopimuksen purkamisen tarpeellisuudesta vallitsee yksimielisyys. On myös pääministerin asia lausua se ääneen.